Tänään kävimme etsimässä korvasieniä parista Uopajanniemen tutusta paikasta. Toisesta saimme parikymmentä sientä, mutta hakkuualue oli ihan tyhjä. Uskomatonta, ei edes kuivuneita korvasieniä koko laajalla pläntillä! Oko ja vaari lähtivät odottelemaan minua tiepuoleen, kun kiersin aluetta. Oko ihmetteli kahta ihan liki lentänyttä kurkea. Kurjet laskeutuivat hakkuualueen viereiselle suolle ja "laulelivat kevään kunniaksi". Tällä samalla suolammella on jo monta vuotta pesinyt joutsenpari ja siellä ne nytkin lisäsivät jälkikasvua eli hautominen oli käynnissä. Jännää se, että Oko räyhää (haukkuu) joutsenten roikunaa, mutta kurkien ja kuikkien "lauleluun" se ei reagoi mitenkään. Tyttärelle tiedoksi, että puhun siitä lammesta/suosta, minkä lähellä kohtasimme "Ilkeän Inkerin".
Ajoimme Uopajanniemen sienipaikkoihin mennessä autolla asfalttitien pätkän ja jätimme auton heti Kannuslahdentien alkupäähän. Sieltä lähdimme lampsimaan kohti korvasienipaikkoja. Vastaamme tuli henkilöauto, jota ajoi nainen ja mies vierellä morjesti hyvin rehvakkaasti. Kumpikaan meistä ei tunnistanut pariskuntaa. Kun kävelimme takaisin tuli sama auto meitä vastaan ja pysähtyi meidän kohdallemme. Autossa oli nuori pariskunta, mies avasi ikkunan ja kysyi minkä rotuinen koira meillä on, onko bordercollie vai karhukoira. Kun vastasimme, että bordercollie, hän sanoi, että niin hän ajattelikin, "meillä on autossa bordercollien pentu". Hän tuli ulos autosta taputtelemaan Okoa ja ihmetteli miten iso se on ja mietti tuleeko hänenkin Valostaan yhtä iso. Sitten hän avasi takaluukun ja menimme katsomaan Valoa. Ja voi herttanen sentään, siellä häkissä köllötti 9 viikkoinen bordercolliepoika Valo! Se oli haettu 7-viikkoisena Aavasaksalta, mutta se oli lähes kopio Okosta! Väritys oli sama; kuonon päällä albiinopläntti, valkoinen viiru keskellä kuonoa jatkuen silmien väliin, kaulus puolikuun muotoinen eli ei aivan ympäri, etujalat aivan samoin valkoiset kuin Okollakin. Ainoa poikkeus oli sen silmät, ne olivat aivan harmaat. Kaveri kertoi, että ne olivat neliviikkoisena olleet aivan siniset. Voi juku sentään! Onkohan meidän Oko ollut koskaan niin pieni! Ja totta on, että kun on kaksi bortsuihin hassahtanutta tapaa, niin juttu luistaa oli ikäero sitten vaikka 40 vuotta! Kaveri sanoi vaimolleen, että mene sinä mökille, minä tulen kävellen perästä. Me juteltiin kaikki maailman asiat koirista ja kalastuksesta. Kaveri kertoi olevansa Rovaniemeltä ja olivat vaimonsa ukin mökillä viettämässä viikonloppua. Tapaamisesta tuli hyvä mieli, toivottavasti sekä Valo, Oko, nuoripari sekä me tapaamme toistekin.
Sienireissulta tultua Oko kävi tietysti järvessä vilvoittelemassa ja sitten se nukkua köllötti aina ilta-kuuteen asti. Sen jälkeen maittoi ruoka ja leikkiminen. Eilen vaari osti Okolle uuden 7 metriä pitkän liinan, joka roikkuu sen perässä kun Oko on tontilla irti. Lähistöllä on liikkunut jo poroja ja poika on helpompi ottaa kiinni, jos se lähtee porojen tai autojen perään, kun on pitkä liina perässä. Lämmintä on ollut tänäänkin aivan "tolkuttomasti", onneksi Okolle on tuo järvi, missä voi viilentyä ja tätä mahdollisuutta se käyttää ihan kiitettävästi hyväkseen. Otin siitä nyt illalla muutaman kuvan, mistä näkyy, että Oko ei enää kummeksu vettä ollenkaan. Se jopa työntää päänsä veteen ottaessaan sieltä fresbeetä tai turvakkoa. Tässä kuvia tältä päivältä:
Turvakon kanssa leikkiä laguunin hiekkarannalla
Frisbeetä kaivetaan pohjalta. Oko ei pelkää laittaa päätänsä
veteen. (Huom. lehtiä on taas keräytynyt rantaveteen,
ne olisi siivottava lähipäivinä pois.)
Välillä Oko innostuu juoksemaan vedessä edestakaisin.
Sitten tullaan taas kuivalle maalle jatkamaan leikkejä.
Okosta on mukava leikki "kytätä" vaarin kengänkärkiä oli jalassa
sitten tossut tai saappaat.
"Enkä mä vielä niin väsy ole, etten jaksa hypätä" ...
"Eiks me sittenki voitais mennä jo nukkumaan? Mulla on
turkki märkänä ja väsyttää niin vietävästi ...."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti