Okolle lumi on se elementti, jonka muistaa vauva-ajastaan. Tänään ajoimme autolla Patoniementietä Kirintöjärventielle menevän metsäautotien risteykseen, jätimme auton siihen ja lähdimme metsään. Mukana oli turvakko ja frisbee. Voi sitä riemua, kun ensimmäinen lumipläntti osui kohdalle:
Lunta!
Minä rakastan lunta!
Voi miten ihanaa!!!!!!
Kun näistä lumiplänteille esitetyistä rakkaudentunnustuksista päästiin eroon, kierreltiin metsässä ja heiteltiin turvakkoa ja fresbeetä.
Tuolla se frisbee lentää ....
Oko näki myös riekkoja ja niiden perään oli ihan pakko juosta, lensivät mokomat niin matalalla. Riekot ovat vaihtamassa talvitakkia kesätakkiin, pää ja kaula olivat ruskeankirjavat, muuten valkoinen. Riekon jäljet piti nuuskia maasta oikein tarkkaan. Ja sitten taas löydettiin LUNTA!
Okosta lumessa makailu on ah, niin mukavaa.
Ja parasta leikkiä ovat lumipalloleikit,
silloin saa hypätä korkealle ottamaan lumipalloa kiinni
Väsyttää, lähdetään kotiin ....
Toista tuntia tallattiin metsässä ja koko ajan Oko juoksi lumipallojen, turvakon ja frisbeen perässä. Ei siis ole ihme, että poikaa nyt nukuttaa. Lisäksi satoi koko ajan ja sekä Oko että me olimme lähes läpimärkiä, kun tulimme takaisin autolle ja kotiin. Onneksi näyttää sille, että Okon tassut ovat parantuneet, ei ainakaan tällä reissulla takatassujen herkät kohdat menneet rikki.
Tänään pakkaillaan tavaroita autoon ja huomenna käännetään auton nokka kohti Kouvolaa. Siellä ovat jännät ajat edessä, kun Oko tutustuu kolmeen hollanninpaimenkoiraan ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti