Kehitystä ....

https://picasaweb.google.com/Oina46/Oko4122012?authkey=Gv1sRgCJeZxfenouWkCA#5818143630267963602

Laitoin tuohon alkuun linkin Picasa verkkoalbumiini. Siinä on tämän päivän kuvasaldoa.

Tänä aamuna heräsin tassun huitaisuun. Oko ei enää malttanut odottaa heräämistäni, vaan tuli ja ropsautti minua tassullaan. Waude, ihan mukava herätä tällä tavalla! Se on jännää, miten Oko ei lähde makuuhuoneesta aamuisin pois, vaikka Jorma on jo noussut ylös, vaan odottaa, että minäkin nousen pois vuoteesta. Nähtävästi nukuin tänä aamuna sen mielestä ihan liian kauan, joten poika päätti herättää. Saas nähdä, millainen herätys on huomenna. Saattaa olla, että nenänpäästä on pala poissa .... 

Tänään Oko on muutaman kerran hypännyt makuuhuoneen sängyn päälle, mutta otamme heti sen alas, jos emme ehdi kieltämään hyppäämisvaiheessa. Olemme ajatelleet, että se ei saa mennä sängyn päälle päivälläkään, jotta se ei alkaisi pyytää vuoteeseen nukkumaan öisin. Parempi niin, ettei päivällä ja yöllä ei ole eri sääntö voimassa. Olohuoneen nojatuolit ja sohva on sallittua aluetta. Sohvalle se on onnistunut jo muutaman kerran hyppäämään, mutta ne kerrat ovat olleet jonkinlaisia onnenkantamoisia, missä askelkuviot ovat osuneet kohdalleen. Se ottaa vauhtia joko liian kaukaa tai sitten se yrittää nousta kiipeämällä, mikä ei vielä onnistu, mutta ei paljoa puutukaan. Kolmen viikon päästä se jo "kävelee" sohvalle. 

Yksi uusi asia, minkä se tänään on hiffannut, on olohuoneen ikkunasta ulos katseleminen. Se on omia aikojaan noussut katselemaan lintujen ateriointia lintulaudalla ja joulukuusen valoja. Olohuoneen ikkunat ovat hieman alempana kuin muut, joten pojan on helppo nostaa etutassut ikkunan reunaan ja katsella, kun ladulla hiihtäjät menevät ja lujaa .... Toivottavasti se ei innostu menemään ikkunan läpi!

Luita poika on saanut purtavakseen oikein tosissaan. Ehkä se on hieman rauhoittanut puremisvimmaa. Uusia tai heiluvia hampaita emme ole huomanneet. Eilen Okon nukkuessa Jorma leikkasi sen kynnet (toisen kerran). Tänään Okon nukkuessa rasvasin sen anturat ja saksin tassukarvat. Yllättävän pitkiksi ne olivat kasvaneet. Okoa on helppo käsitellä sen nukkuessa. Poju on niin sikeässä unessa, ettei se välitä ollenkaan mitä sille tehdään. Hereillä asiat eivät ihan niin helposti sujukaan!

Jorma soitti tänään Ivalon eläinlääkärille ja saatiin rokotusaika huomiselle. Saas nähdä, millainen "pejjooni" pojasta kuoriutuu eläinlääkärin luona. Toivottavasti ei saa tohtorissakäyntikammoa eli valkotakkisyndroomaa. 

Okolla on hyvä hajuaisti ja se nuuhkii jälkiä ulkona hyvin mielellään. Täällä sisällä on leikitty "kummassa kädessä nami on" leikkiä. Jos kädet ovat pestyt, Oko haistaa kaukaa kummassa kädessä nami on, se ei edes haista molempia käsiä. Kun namia on pidetty molemmissa käsissä, se tutkii ensin molemmat kädet ja takuuvarmasti yrittää avata namikäden. Piilotusleikki on myös kivaa. Näitähän voimme leikkiä sisällä pakkasella ja sitten keväällä ulkona metsässä. 

Muuten päivä on taas ollut tavanomainen. Poika kasvaa silmissä ja on niin suloinen, niin suloinen - se on suloinen ja niin rakas, vaikka se saisikin välillä hepulin. Sen jälkeen se yleensä simahtaa jomman kumman luokse. Ja on se vaan niin mahdottoman komia, niin "meän mieluinen" sekä luonteeltaan että ulkonäöltään. 

PS. Jorma tuli juuri äsken ulkoa ja totesi "arvaas mitä poika teki". Se oli istahtanut maahan ja alkanut tuijotella taivaalle ja ihmetellyt tähtiä. Kyllä on aikamoinen velikulta! Toivottavasti näkyisi vielä revontuletkin illan mittaan, Oko osaisi varmasti ihastella niitäkin!

Rokotuksen odottelua

Tähän asti olemme päässeet tänään ilman "hepulikohtausta", riemukierroksia on pari tehty, mutta pureminen/roikkuminen on ollut vähäisempää. Olemme opetelleet uudelleen irti-käskyn omaksumista. On kyllä tunnustettava ihan rehellisesti, että niin tavattoman älykäs tuo pentu on, että se päihittää meidän hyvät hämäysyrityksemme tullen mennen. Oppaassa kerrotaan, että irti-käskyn palkitseminen pitäisi tulla yllätyksenä, sillä tavalla, että koira ei näe namin ottamista. Meidän poju tietää kuitenkin tasan tarkkaan mihin namit on pantu odottamaan, eikä sitä pysty huijaamaan millään. Se tajuaa heti, kun otan namipalan ja piilotan sen käteeni, Oko irroittaa lelun ja jää odottamaan palkkaa. Sitten se ihan kuin pilaillen ottaa lelun suuhunsa, irroittaa sen ja jää odottamaan palkkaa ... Minä en keksi sellaista paikkaa, mistä saisin salaa otettua palkkion. Aika velikulta! 

Viime yönä me Jorman kanssa nukuimme huonosti. Minä pelkäsin, että Oko "litistää" kaulansa ja tukehtuu, kun se laittoi uudelleen ja uudelleen päänsä roikkumaan pesälaatikon reunan ylitse. Minun oli ihan pakko tämän tämän koettaa hengittääkö se ollenkaan. Sitten Jorma vei Okon pissalle joskus yhden aikaan yöllä ja minä käänsin sillä aikaa matalan reunan laatikosta sänkyyn päin. Näin poika sai oikaistua kaulansa vaakasuoraan. Huomasin, että jos se haluaa nukkua potsojollaan (ei kerällä vaan pitkin pituuttaan), sen on paha nukkua laatikossa, reunat tulevat vastaan. Päivällä otin parvelta Okon paitsiossa olleen uuden sängyn ja peittelin sen täkillä yltympäriinsä, jotta poika ei tajua sängyn olevan täkin alla (ja käy sitä pureskelemaan/repimään). Nyt sillä on riittävän suuri ja tosi pehmeä pesäsänky makuuhuoneessa. Ensi yön nukumme sitten kaikki syvää ja rauhallista unta. 

Ehkä tuosta meidän yöhössötyksestä johtuen poika on tänään köllötellyt sylissäni ja vieressäni sohvalla useampaan otteeseen. Jorma vähän filmasi sitä. Harmi vaan, kun keinovaloilla ei oikein kunnollista väritystä saa kuviin. Oko on edelleen nukkunut yönsä ilman minkäänlaista huuhailua tai hortoilua. Jos joku hortoilee, niin se on mummo tai vaari. Jos Oko tuolloin herää, se kannetaan ulos pissalle ja takaisin pesäänsä jatkamaan uniaan. Joskus tuntuu, ettei se edes herää öisellä pissareissulla!

Vielä pitäisi reilu viikko odottaa, kunnes saisimme Oko-pojan rokotukseen. Toivottavasti pääsisimme rokotettavaksi Ivaloon, jos ei, sitten on mentävä joko Rovaniemelle tai Sodankylään. Päivittäinen arki on pitkälle samanlaista tekemisten suhteen; leikkiä, syöntiä, opettelua, nukkumista, pissalla ja kakalla käymistä, Pekka-Petteri-poron ihmettelyä ja ystävällisten ihmisten taputeltavana ja ihailtavana oloa! Odotamme jo kovasti aikaa, että voisimme viedä poikaa sopivan leudoilla säillä ympyrälenkille Suopunkitielle. Tämä saattaisi olla sopivan mittainen lenkki näin aluksi, se on noin kilometrin pituinen ja pyörätietä koko matkan. Silloin olisi aika aloittaa ohituksen opettelu. Saattaa olla vaikeaa, kun Oko olettaa, että kaikki vastaantulijat ovat siihen ylen ihastuneita ja haluavat sitä rapsutella. Se olisi valmis lähtemään jokaisen matkaan, mutta en kyllä anna, en anna! Eikä se lähtisikään, sehän on vaarin ja mummon ikioma hauvavauva!

Jotain uutta joka päivä

Tässä Jorman tänään ottama kuva Okosta. Kuva on heikkolaatuinen, mutta tästä mielestäni näkyy, miten komearyhtinen poika Oko on. Se on vain niin liikkuvainen, että kuvan saaminen oikealla hetkellä on todella onnenkantamoinen. Onneksi me voimme katsella poikaa päivät pitkät! Tässä alla olevassa, vielä enemmän "tärähtäneessä" kuvassa näkyy vähän pojan silmien ilmeikkyyttä. Meistä Okolla on todella ilmeikkäät silmät. Välillä katse on niin viekas ja ovela, välillä anova, välillä lempeä ja välillä täynnä taistelutahtoa. 

Tänään olemme kokeilleet istumista oikealle sivulle ja vasemmalle sivulle, eteenhän poika on istunut jo alusta asti. Lisäksi kertailimme vanhoja juttuja. 

Oko on onnistunut hyppäämään jo sohvalle, se tykkää nukkua siinä. Sen sijaan se on vähän "päätön", kun se saattaa hypätä päädyn kautta pois, vaikka matalammalta istuinkorkeudelta sen olisi helpompi tulla. Äsken Jorma meni katsomaan, mitä se tekee makuuhuoneessa ja poika oli hypännyt itse sängyn päälle, siellä se tutustui sohvatyynyihin. Nyt alkaa tv:stä Tanssii tähtien kanssa, joten tämän päivän plörinät ovat tässä.

Sylittelyä ja silittelyä

Pakkanen paukkuu, aamulla oli - 20 ja nyt äsken - 19. Kuitenkin ilma on sumuinen, täysikuu on sumunkin läpi upeaa katseltavaa. 

Tänään siivosin huushollin kunnolla. Poika laitettiin vaarin kanssa portin taakse, kun siivosin olohuonetta ja keittiötä ja taas toisin päin kun siivosin makuuhuonetta, eteistä ja pesutiloja. Oko ei yhtään tykännyt olla portin toisella puolella, ulvoi ja vikisi, olisi halunnut tulla äiti-mummolle avuksi imurointiin ja lattian pyyhkimiseen. Vaari kiipesi imuroimaan parven ja minä jäin pojan kanssa alakertaan. Kävin istumaan matolle ja poika kömpi syliini ihan pieneksi keräksi ja nukkui siinä hievahtamatta 45 minuuttia. Siivouksen seuraaminen otti kai niin koville, vaikka itse ei päässytkään kuin ulvomaan portin taakse. Aikaisemmin ei ole vikissyt eikä ulvonut, vaikka on ollut portin takana silittämisen tai pissojen siivouksen aikana. Nyt suututti, kun ei päässyt lattiamoppia liikuttelemaan. 

Muutettiin sohvan ja nojatuolin paikkoja niin, että nyt kahdenistuttavassa voi katsella tv:tä. Nojatuoli, missä aikaisemmin katselin televisiota, osoittautui hankalaksi, koska pojan tekee mieli syliin. Sylissä se ei aina malta olla nätisti, vaan alkaa maistella mummoa sieltä ja täältä. Nyt Oko saa olla vieressäni ja touhuta omiaan tai ottaa torkut, kun katselemme tv:tä (se kun ei mene makuuhuoneeseen nukkumaan ennen kuin mekin menemme). Kovasti "jelleä" se olikin, pääsi tänään ekan kerran ottamaan torkut sohvalla. Tunsi aivan selvästi olevansa tasavertainen lauman jäsen meidän kanssamme. Enkä malttanut olla ottamatta pikku-herrasta paria kuvaa:

Tänäänkin harjoiteltiin kertaalleen vanhoja asioita. Seuraamista on tehostetusti harjoiteltu sisällä ja ulkona. Irroita-käsky ei aina mene perille, sitä harjoitellaan nyt uutterasti, sillä se on oppaiden mukaan hyvin tärkeä heti alkuun opetettava asia koiranpennulle (ja nyt meillä tosi tarpeellinen, kun Oko roikkuu kiinni kaikessa, mihin vain hampailla voi tarttua), toisessa oppaassa terotettiin luokse-käskyä tärkeimpänä. No, luokse käsky tuntuu olevan vielä hallussa ainakin pillillä puhallettuna, sillä tänään on Okolla ollut taputtajia enemmän kuin tarpeeksi ja kun kutsu sisälle ei ole muuten kulkeutunut tajuntaan asti, niin pillillä puhallus on palauttanut pojan maan pinnalle taputtelujen taivaasta. Ja poika on taputteluista ollut niin jeppeä, niin jeppeä. Katselee ympärilleen näkyykö ketään ja luulee, että kauempanakin kävelevät ovat tulossa juuri hänen luokseen lepertelemään ja paijaamaan. 

Oko oksensi viime yönä. Taisimme antaa sille illalla liian monenlaista maisteltavaa (mandariinia, omenaa, juustoa, uunijuustoa, kanaa, nakkia, tosin ihan pieniä määriä) nappuloiden lisäksi. Lisäksi se tahtoo kerätä suuhunsa pihalta pieniä hiekoituskiviä, jäniksen papanoita, repii sisällä pahvia/paperia ym., eikä niitä aina ehdi suusta pois ottamaan. Tuntuu kuin sillä olisi kova kiire nielaista kaikki, mitä yritetään ottaa pois suusta. Aamulla katseltiin huolestuneena, onko poika kipeä, mutta ei, ihan pirteä itsensä se on ollut koko päivän. Pissareissuilla jalkakin nousee aika usein.

On se vaan metka pakkaus! Välillä niin silittelyn ja sylittelyn tarpeessa ja hetken päästä pieni riiviö hepulikohtauksineen. Olemme vaarin kanssa sitä mieltä, että pojassa ei ole mitään toivomisen varaa. Se on niin topakka, napakka, sypäkkä ja supukka - kaiken kaikkiaan toiveiden täyttymys!

Oko 11 viikkoa!

Oko täytti tänään 11 viikkoa! Pakkasta on - 19 astetta, joten jäimme sovinnolla pojan kanssa kotiin, kun Jorma lähti asioille ja kauppareissulle. Me leikimme sisällä ja tämän tämän kävimme pissalla ulkona. Luulinkin, että tämä päivä menee todella hienosti, mutta nyt tunnin sisällä on tullut toinen pissa ja tulipa kakatkin tuonne oleskelutilan nurkkapöydän alle. Onneksi poika tekee siististi paperille. Oma syy, oma vika, vaikka ei varmaankaan kolmea minuuttia kauempaa siitä, kun vaari tuli pojan kanssa ulkoa. Siellä vain oli niin pahuksen kylmä, että pienen pieni vailla suojakarvoitusta oleva "pippeli" meinaa jäätyä, ei ole kiva pusata kakkaakaan tuollaisessa pakkasessa. 

Mitään suuria ihmellisyyksiä ei tänään ole tapahtunut Okon tai meidänkään elämässä. Vahvistavia harjoituksia on tehty hiljalleen. Laittelin uunissa ruokia ja poika pyöri jaloissa. Meillä on ollut sääntö, että silloin, kun me istumme ruokapöydässä, Okolle ei anneta muruakaan. Sen se on jo oppinut, lähtee heti nukkumaan matolle Jorman tuolin taakse, kun istuudumme ruokapöydän ääreen. Mutta ruuanlaiton aikaan sitä kovasti kiinnostavat keittiöhommat ja mitä pöydälle laitetaan, se on oppinut tunnistamaan porkkananraastimen äänen. Porkkanaraastehan on yksi sen lemppariherkuuista. Tänään sen uteliaisuus heräsi ja sen oli ihan pakko tutkia ja maistaa ...

Uskaltaisinkohan?

Otan, otan, otan!!!!!

Hitsi, että oli hyvää!!!!

En minä mitään tehnyt! Ota vaan se kuva nyt!

On se vaan niin kulta, niin kulta! Eivät päivät käy pitkiksi kun juostaan edestakaisin ulkona-sisällä, ulkona-sisällä ja silti vielä ehtii "aineistoa" tupsahtaa paperillekin. Silti laulun sanoin "en päivääkään vaihtaisi pois"!

The little King of dogs

The little King of dogs! Näin juuri. Tämä teksti lukee Okon uusissa Y-valjaissa, huomasin sen vasta eilen, kun katselin tarkemmin valjaiden kuvioita. Ja totta tuo meidän mielestämme onkin, hih, perheen "kunkkuhan" Okossa asustaa! Tästä kuvasta muuten näkyy, että vasen korva on pystympi kuin oikea. Saas nähdä, koska oikeanpuoleinen korva terhakoituu. Toinen kives "tipahti" jo muutama päivä sitten ja toinen pulpahti tänään (tai yöllä). Gastroitaessa ei tarvitse pojalta palleja etsiskellä, vain napsauttaa ne pois, sitten kun on sen aika. 

Tänään on ollut tosi kylmä päivä, niin oli eilenkin. Pakkasta on tällä hetkellä - 14 astetta, mutta tuntuu kuin olisi - 30, niin raakaa ja navakkaa on tuuli. Ei ole juuri Okon kanssa aikaa ulkona vietetty. Pissat tulevat nopeasti ja sitten äkkiä sisälle. Parit kakat ovat tulleet sisälle lehden päälle, niiden vääntäminen taitaa olla pyllylle kylmää puuhaa. Madotus onnistui hyvin, vatsa ei mennyt löysälle eikä kovalle, vaan ihan samanlaista norjaa, mutta ei löysää kakat ovat olleet. 

Okosta on reteetä kantaa ulkona jotain suussaan. Jos sille ei anna hanskaa tai ota jotain muuta valmiiksi taskuun, se ottaa hihnastaan kiinni ja kantaa sitä topakasti häntä vispaten. Silloin ei tarvitse edes nameja taskusta kaivaa. Ajateltiin sahata pieni kapula puisesta ulkoharjan varresta, saisi sitä kannella sinne sun tänne ulkona, kun tuo on kerran niin tärkeää touhua. 

Oko oikein kerjää ohi kulkevilta ihmisiltä huomiota. Meidän autopaikkamme on pyörätien vieressä ja olemme totuttaneet Okon tekemään tarpeensa auton taakse pyörätien ja parkkipaikan väliin. Nyt Oko nousee lumivallin päälle ja silmäilee, näkyykö ketään pyörätiellä. Jos, niin se jää odottamaan ja häntä vispaten tuijottamaan tulijoita. Totta kai kaikki ihmiset pysähtyvät ja ihmettelevän "oi, kun söpö koiranpentu, onko se lapinkoira, onko se karhukoira vai mikä". Sitten Oko menee ihan jalkojen juureen ja suorastaan parkuu silittämään. Onneksi se ei ole vielä kohdannut ketään epäystävällistä ohikulkijaa! 

Tuijottaminen on kai bordercollieille aivan tyypillistä. Mielestäni Okon silmien ilmeistä voi tehdä jos jonkinlaisia johtopäätöksiä. Välillä sillä on ihan "pirullinen" ilme, välillä ah niin suloisen kerjäävä, välillä se vain tuijottaa ja pitää  miettiä mitä siellä aivoissa liikkuu. Tänään poika halusi tulla syliin päivätorkuille ja mikäs sen mukavampaa kuin pitää karvapalleroa sylissä. 

Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy valjaissa vihreät virkatut pallerot. Noiden alle jää metallinen osa, johon valjaiden remmit kiinnittyvät. Pelkäsin, että metallinen osa pakkasessa hyötää kylmää ja tein ylä- ja alapuolelle tuollaiset pallerot. Vähän särähtää silmään tuo väri, ehkä virkkaan uudet mustat laput noiden vihreiden pakalle, olis meinaan tyylikkäämmät. 

Vaaria huolestuttaa kovasti, syötämmekö Okoa liikaa. Sehän painaa aika paljon ikäänsä nähden, mutta en ole löytänyt mistään bc-pentujen painotaulukkoa. Yritettiin mitata Okon säkäkorkeutta ja pääsimme molemmat tulokseen 39 - 40 cm. 

Oko muuten osaa jo "maahan"-käskyn (hah, ainakin silloin, jos se huomaa, että namipala on tulossa). Jorma osaa kouluttaa sitä paljon paremmin kuin minä ja se myös tottelee Jormaa paremmin. Minä olen kai kummallinen höpöttävä naisihminen. 

Herkuttelua, murinaa ja punnitustuloksia

Tänään pakkanen kiilaa, aamulla oli jo - 16 astetta. Kohta on laitettava pojalle nuttu niskaan ja töppöset tassuihin, jos aikoo viittä minuuttia kauemmin olla ulkona. 

Tänä aamuna jo niin tuttuun tapaansa Pekka-Petteri hipsi aamupalalle. Onneksi muitakin ystävällisiä leivänjakajia löytyi tuosta toisesta talosta. Kävin ottamassa kameralla pienen videonpätkän, mutta ihan lähelle en uskaltanut Okoa laskea. 

Tänään Okolla oli "karkkipäivä", se sai tuoreen naudan luun. Oli se hyvää. Yritämme opettaa Okoa luottamaan siihen, että emme halua järsiä tai anastaa sen luuta. Opetamme vain, että se antaa luun meille siirrettäväksi takaisin pyyheliinan päälle ja siinä Oko sitten voi jatkaa syömistään. Luu on Okosta kuitenkin niin herkkua, että pitää juosta pari kierrosta huushollin ympäri luu suussa ja sitten palata taas pyyheliinan päälle sitä syömään. Tänään oli sen elämän toinen luu kaluttavana ja aika siististi poika söi sitä pyyheliinan päällä. Hyvä Oko! Murratakin (kiroilua koiran kielellä????) piti vähän äitimummolle. Herkullista oli, katso vaikka ....

Tänään on kerrattu vanhoja ja uusvanhana asiana opetettu "vierellä" kulkemista täällä sisälläkin eikä vain ulkona. Jos Oko oppisi kulkemaan vierellä hienosti ilman talutinta, se olisi kesän patikkapolkuja ja kalareissuja ajatellen hieno juttu. Toisaalta sen tulee oppia kulkemaan myös hihnassa vetämättä. Harjoittelu ulkona on hankalaa pakkasten takia, sillä eihän tuota kullannuppua raatsi pakkasessa kovin kauan pitää. 

Tänään annan Okolle madotuksen. Sehän on annettava kaksi viikkoa ennen rokotusta ja rokotettavaksi poika viedään parin viikon päästä eli kolmen kuukauden ikäisenä. Luultavasti rokottaminen onnistuu Ivalossa, ainakin minulle kerrottiin, että onnistuu, jos eläinlääkärillä ei ole poroteurastusten valvontaa. Jos on, niin sitten täytyy muutama päivä odotella.  

On se vaan mainio! Kun se on käynyt vaarin kanssa ulkona, niin se juoksee tuulispään lailla minun luokseni ihan kuin kertoakseen mitä sai tehtyä (höh) ja käpertyy ihan jalkoihini odottamaan kiitosta. Siinä sitä on siliteltävä ja kehuttava ihan maasta taivaaseen! Tosi mielelläni minä sitä kehunkin! Nyt illalla pissareissulla se oli riiviöpäällä. Koko ajan joko hihnassa tai minun kengänvarressa/housunpuntissa kiinni. Täytyy antaa pojalle joku esine suussa kannettavaksi, kun se kerran on niin tärkeää hommaa. 

Äsken annoin Okolle matolääkkeen, sen määrä oli sidoksissa pennun painoon. Sekoitimme madotustahnan ruuan joukkon, eikä maistunut kuin hyvälle. Voi minua, kun "höynäytän" pientä!  Kokosin tähän alle punnitustulokset ja näyttäisi sille, että painonnousu on noin kilo viikossa (täytyykin googlettaa onko tuo sopiva, liian paljon vai liian vähän (tuskin sentään):

15.11.2012          paino 5,8 kg
21.11.2012          "        6,2 kg
28.11.2012          "        7,8 kg