The little King of dogs! Näin juuri. Tämä teksti lukee Okon uusissa Y-valjaissa, huomasin sen vasta eilen, kun katselin tarkemmin valjaiden kuvioita. Ja totta tuo meidän mielestämme onkin, hih, perheen "kunkkuhan" Okossa asustaa! Tästä kuvasta muuten näkyy, että vasen korva on pystympi kuin oikea. Saas nähdä, koska oikeanpuoleinen korva terhakoituu. Toinen kives "tipahti" jo muutama päivä sitten ja toinen pulpahti tänään (tai yöllä). Gastroitaessa ei tarvitse pojalta palleja etsiskellä, vain napsauttaa ne pois, sitten kun on sen aika.
Tänään on ollut tosi kylmä päivä, niin oli eilenkin. Pakkasta on tällä hetkellä - 14 astetta, mutta tuntuu kuin olisi - 30, niin raakaa ja navakkaa on tuuli. Ei ole juuri Okon kanssa aikaa ulkona vietetty. Pissat tulevat nopeasti ja sitten äkkiä sisälle. Parit kakat ovat tulleet sisälle lehden päälle, niiden vääntäminen taitaa olla pyllylle kylmää puuhaa. Madotus onnistui hyvin, vatsa ei mennyt löysälle eikä kovalle, vaan ihan samanlaista norjaa, mutta ei löysää kakat ovat olleet.
Oko oikein kerjää ohi kulkevilta ihmisiltä huomiota. Meidän autopaikkamme on pyörätien vieressä ja olemme totuttaneet Okon tekemään tarpeensa auton taakse pyörätien ja parkkipaikan väliin. Nyt Oko nousee lumivallin päälle ja silmäilee, näkyykö ketään pyörätiellä. Jos, niin se jää odottamaan ja häntä vispaten tuijottamaan tulijoita. Totta kai kaikki ihmiset pysähtyvät ja ihmettelevän "oi, kun söpö koiranpentu, onko se lapinkoira, onko se karhukoira vai mikä". Sitten Oko menee ihan jalkojen juureen ja suorastaan parkuu silittämään. Onneksi se ei ole vielä kohdannut ketään epäystävällistä ohikulkijaa!
Tuijottaminen on kai bordercollieille aivan tyypillistä. Mielestäni Okon silmien ilmeistä voi tehdä jos jonkinlaisia johtopäätöksiä. Välillä sillä on ihan "pirullinen" ilme, välillä ah niin suloisen kerjäävä, välillä se vain tuijottaa ja pitää miettiä mitä siellä aivoissa liikkuu. Tänään poika halusi tulla syliin päivätorkuille ja mikäs sen mukavampaa kuin pitää karvapalleroa sylissä.
Tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy valjaissa vihreät virkatut pallerot. Noiden alle jää metallinen osa, johon valjaiden remmit kiinnittyvät. Pelkäsin, että metallinen osa pakkasessa hyötää kylmää ja tein ylä- ja alapuolelle tuollaiset pallerot. Vähän särähtää silmään tuo väri, ehkä virkkaan uudet mustat laput noiden vihreiden pakalle, olis meinaan tyylikkäämmät.
Vaaria huolestuttaa kovasti, syötämmekö Okoa liikaa. Sehän painaa aika paljon ikäänsä nähden, mutta en ole löytänyt mistään bc-pentujen painotaulukkoa. Yritettiin mitata Okon säkäkorkeutta ja pääsimme molemmat tulokseen 39 - 40 cm.
Oko muuten osaa jo "maahan"-käskyn (hah, ainakin silloin, jos se huomaa, että namipala on tulossa). Jorma osaa kouluttaa sitä paljon paremmin kuin minä ja se myös tottelee Jormaa paremmin. Minä olen kai kummallinen höpöttävä naisihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti