Ensimmäinen ilta ja yö kotona

Paluumatkalla yövyimme yhden yön, sillä ajattelimme, että yhtämittainen ajo kotiin asti olisi ihan liian rasittava pienelle Oko-pojallemme. Matkalla Oko käyttäytyi todella hienosti ja teki vain alkumatkasta kahdet pissat autossa lehden päälle ja kakat auton etuosan kumimatolle (osoitti mielestämme suurta fiksuutta, kun ei kakannut auton asunto-osan kokolattiamaton tai paperien päälle, hih). Muut kerrat se kiltisti pissasi ja kakkasi ulos, vaikka lumi oli hieman outo elementti ja sitä piti hieman ihmetellä. Lähtiessämme sen entisestä kodista, se pari kertaa vikisi ja sitten tyytyi katselemaan ohi viliseviä maisemia ja vastaantulevia autoja. Matkan ajan se köllötti sylissäni tyynyillä vuoratussa, isossa banaanilaatikossa. Yhtään ei aristellut ääniä eikä pelännyt, vaikka vastaan tuli rekkoja ja hälytysajossa oleva ambulanssi, auton tärinätkään eivät haitanneet. Yö autossa oli hieman rauhaton, sillä emme kumpikaan oikein uskaltaneet nukahtaa. Oko nukkui "pesässään", sen laitoimme meidän keskeemme vuoteelle ja jalkopäähän kasasimme makuupusseista "barrikaadin". Ajattelimme, että jos pentu yrittää lattialle, se saattaisi pudotessaan loukkaantua. On tunnustettava, että meiltä kaikilta kolmelta jäivät unet lyhyiksi, Oko taisi saada pisimmät unihetket. 

Toisena päivänä matkalla kaikki pissat ja kakat tulivat ulos. Muutenkin lumessa liikkuminen oli varmempaa kuin edellisenä päivänä. Matka sujui hitaasti, sillä tiet olivat peililiukkaat ja vettä satoi koko matkan. Onneksi matkasimme asuntoautolla, joten matkaa teimme rauhallisesti, välillä leikimme autossa Okolle varaamillani leluilla (vaikka talouspaperirullan tyhjä pahvirulla olikin tosi kiva juttu), syötiin ja käytiin ulkona pissattamassa ja kakattamassa poikaa. 

Lopulta illan edellä olimme kotona. Oko tutustui uuteen kotiinsa tarmokkaasti. Ja merkkasikin kotinsa, teki pissat nojatuolin taakse ja kakat  nurkkapöydän alle. Muut tarpeet tulivatkin sitten ulos. Illalla leikimme kovasti ja Okosta oli ihmeellistä katsella televisiota, sieltä kun kuului vielä ääniäkin. Olin laittanut Okolle olohuoneeseen matkalla käyttämämme "pesän" ja valmistanut toisesta isosta banaanilaatikosta makuuhuoneeseen  oman "pesän". Olin varannut pennulle omat pussilakanat ja täkin, jonka taittelin laatikkoon ja sen reunoille pehmusteeksi. Kun illalla menimme kaikki makuuhuoneeseen nukkumaan, Oko asettui ihan oma-aloitteisesti omaan "pesäänsä" nukkumaan. Heräsin viiden aikoihin tänä aamuna ja Oko nukkui edelleen pesässään. Se heräsi liikkumiseeni ja Jorma käytti sen ulkona pissalla. Yhtään liriä ei ollut yön aikana ilmestynyt ei paperille eikä lattialle! Hieno poika! Vähän aikaa vielä torkahtelimme ja kuuden aikaan nousimme tämän päivän touhuihin. 

Eilisiltainen episodi 

Eilen illalla meille kävi pieni haaveri. Oko leikki matolla omien lelujensa kanssa. Menin pitkäkseni maton päälle ja siitäkös ilahtuneena Oko loikkasi kohti. Sen hammas osui ylähuuleeni ja teki siihen reiän. Ja verta tuli aivan mahdottomasti. Okokin taisi hieman pelästyä, kun se pyyteli niin vuolaasti anteeksi nuolemalla kasvojani ja käsiäni. 

Huomioita ....

Meistä on yllättävää, miten erilainen Oko on ollut kuin aikoinaan Nökö oli. Nökö "itki" automatkalla, vaikka se oli sylissäni, Oko katseli uteliaana ympärilleen ja sitten kävi tyytyväisenä pesäänsä nukkumaan. Nökö "itki" koko ensimmäisen yön, Oko nukkui ja välillä hetken aikaa touhusi omiaan. 

Oko tuntee jo nimensä, ihan totta! Se kääntää katseensa heti minuun, kun sanon Oko, samoin jos Jorma sen nimen mainitsee. Se on kova poika touhuamaan ja leikkimään. Tänään se jopa kanteli lelujaan lattialta olohuoneen pesälaatikkoon, haki taas niitä sieltä pois, kasasi taas, jne. Välillä se itse oiken hyppäsi laatikkoon. Lisäksi se tulee luokse heti kutsuttaessa. Meidän täytyy vielä opettaa itseämme, että käyttäisimme kutsuttaessa vain "tänne"-sanaa, emmekä höpöttäisi muita sanoja lisäksi. 

Vahinkokin kävi ... Meillähän asunto on sellainen, että täällä on parvi ja tila olohuoneeseen on avoin. Tänään olin täällä parvella tietokoneella, kun Jorma käytti ensin Okon ulkona pissalla ja meni sitten viemään pestyt auton astiat autoon. Nähtävästi Oko ei tykännyt, että Jorma lähti yksin ulos ja että minä olin täällä parvella "näkymättömissä", sillä vaikka Jorma oli käyttänyt sen juuri ulkona ja se oli tehnyt sinne tarpeensa, eikä Jorma viipynyt edes viittä minuuttia poissa, niin Oko oli liraissut nojatuolin taakse ja tehnyt pienen sievän kakan nurkkapöydän alle. Olisiko ollut jonkinlaista mielenosoitusta yksin jäämisestä? 

Tänään on ajatuksenamme vielä tehdä muutamia opetusjuttuja. Harjoittelemme "tänne"-kutsua, kaulapannan pitämistä ja ehkä myös vähän taluttimessa oloa sisällä. Pentukirjan mukaan tärkein on kuitenkin "tänne"-kutsu. Tärkeää on myös, että pentu oppii jo sisällä kulkemaan taluttimessa niin, ettei se vedä. Tosin harjoituksia ei saa olla liian paljon ja pitkään, jotta leikkimiselle, levolle ja opitun sisäistämiselle jää aikaa. Okon liikkuminen ulkona on varmistunut kovasti. Nyt se jo hyppii innoissaan lumihangessa ja saamme pitää varamme, ettei se pinkaise meiltä pakoon. Taluttimeen opettaminen on siis otettava päivittäiseen opetusohjelmaan. 

Koska Oko-poika on mielestämme niin mahdottoman suloinen, laitan tähän alle vielä kaksi kasvattajan ottamaa kuvaa. Jorma on ottanut Okosta kuvia, mutta en ole vielä niitä tietokoneelle asti saanut .... Olemme tosi onnellisia, että olemme saaneet kasvattajalta tällaisen pennun ja saamme olla heihin yhteydessä jos kysyttävää tulee. Oko ei ole pelokas, ei arka, on jäntevärakenteinen, vaikuttaa todella oppivaiselta ja viisaalta, on tosi miellyttävän luonteinen ja niin syötävän suloinen, kertakaikkiaan TÄYSI KYMPPI!