Uusia kokemuksia, kehuja ja kertausta

Tänään Okon päivässä oli paljon uusia asioita. Kävimme nimittäin Ivalossa. Matka meni jo tutussa pesälaatikossa mummon sylissä. Ensimmäisen parinsadan metrin matkalla katseltiin ikkunasta ulos ja sitten pötkähdettiin nukkumaan. Ivalossa kävimme ensin rautakaupassa, Oko pääsi ihan sisälle asti. Ja voi että siellä oli Okon mielestä paljon ihania ihmisiä, ne tulivat kehumaan poikaa kauniiksi ja rapsuttelemaan leuan alta. Poika oli tosi "otettu" huomiosta, sen häntä vispasi edestakaisin mielihyvän merkkinä ja se halusi nuolla kaikkia rapsuttelijoita. 

Kävin viemässä kirjastoon lainakirjat ja otin sieltä koirankasvatuskirjoja ison pinon mukaani. Tuonne Oko ei päässyt, sillä muistelin, ettei kirjastoon ollut lupaa viedä lemmikkejä. Meillä on ennestään Tuire Kaimion kirjoittama opas pennun kasvattamisesta, mutta onhan mielenkiintoista lukea toistenkin kirjoittamia oppaita. Lisäksi lainasin opaskirjan miten menetellä, jos koiralle sattuu pieniä haavereita. Tämä meidän poikamme kun on rasavilliä rotua ja maailma vaaroja täynnä. 

Ruokaostosten ajan Jorma ja Oko olivat autossa. Kahdelta iltapäivällä meillä oli treffit Kaijan kanssa. Kaija on 81-vuotias, tosi pirtsakka ihminen ja tykkää koirista. Ensin kävimme autossa tervehtimässä Okoa. Ihastuminen oli molemminpuolista. Kaija pyysi Okoa käymään hänen luonaan mahdollisimman usein. Varmasti käymmekin, mutta vasta sitten, kun Oko on sisäsiisti. Tutustumisen jälkeen Kaija ja minä lähdimme tavanomaiseen "istuntoon" S-marketin kahvilaan laittamaan "maailman asiat mallilleen". Juttelimme noin tunnin verran ja sitten meidän poppoo lähti takaisin Saariselälle. Jorma kertoi, että kun hän oli käyttämässä Okoa pissalla, oli ohi ajanut auto, jossa oli lapsia. Auto oli pysähtynyt ja autosta oli pyrähtänyt kaksi noin 10-vuotiasta poikaa kyselemään, saako pentua silitellä. Sitten paikalle oli juossut noin 5-vutias tyttö, joka oli jo kaukaa huutanut pojille, että "saitteko silittää". Kun pojat olivat myöntäneet, tyttö oli huutanut Jormalle: "Älä vie pois, minäkin haluan silittää!" Oko oli ollut niin herrasmiestä, niin herrasmiestä ja antanut lasten paijata sitä ja käyttäytynyt kaikin puolin hyvin. Vieraita koiriakin oli katseltu auton ikkunan läpi ihan ilman minkäänlaista reagointia. Oko ei turhista hötkyä!

Olin luvannut Saariselän postin tytöille käydä vauvaamme näyttämässä ja niin teimme. Ajoimme paluumatkalla Kuukkelin kautta ja kävin Okon kanssa hakemassa postit. Ja voi hurja, miten lämpimän ja ihastuneen vastaanoton Oko sai postissa. Toinen rouvista laittoi kasvonsa Okoon kiinni, nuuhki sitä ja sanoi ihastuneena "se tuoksuukin ihan hauvavauvalta". Ennen kuin jatkan sepostustani, laitan tähän pari kuvaa tältä päivältä:

 Tarkkana on oltava ....

 Pahus, katsooko kukaan kun pissaan ...

Viime yönä emme käyneet kertaakaan "yöpissalla". Oko nukkui koko yön omassa sängyssään. Nukkumaan menimme n. 22.30 ja heräsimme aamulla vasta klo 6.15. Tänään Oko onkin ollut rauhallinen, vain pari verta vuotavaa rakkauden ilmaisua on ranteisiini tullut. Olemme harjoitelleet pöydällä tutkittavana olemista sekä pillin kutsusta luokse tuloa. Tämä on Okon mielestä "makea" leikki, kun se saa juosta toisen luota toisen luokse ja saa aina palkan, välttämättä se ei edes tarvitsisi käskysanaa "tänne" tai edes pilliin puhaltamista, kunhan se saa juosta edestakaisin hakemassa namia. Taluttimessa kulkemisen harjoittelu on ollut osa pissa- ja kakkakäyntejä. Harjoittelua vielä tarvitaan, mutta uskon, että hyvin oppii. Täytyy vain muistaa, ettei anna sen koskaan vetää. Äsken Jorma opetti sitä antamaan tassua ja koskemaan kirsullaan käteensä. Nämä olivat vasta ensimmäisiä hapuilua ja vain osa päivän leikkihetkiä. 

Oko täytti tänään 9 viikkoa. Sen kunniaksi alla kaksi juhlapotrettia:

 Oko 9 viikkoa! Onnea rakas Oko!

Millainen poika onkaan seuraavan 9 viikon päästä?

Ai niin, piti vielä kertoa pari asiaa. Ostimme jo ennen pennun hakemista ruokakupin (musta muovinen) ja vesikupin (kirkas metallinen). Olemme ihmetelleet, kun Oko ei juo koskaan vettä, mutta tykkää juoda kuitenkin vedellä laimennettua piimää mustasta ruokakupistaan. Pari päivää sitten ajattelin, että tarjoan sille vettä sen ruokakupista. Ja yllätys, yllätys, siitä vesi kelpasi. Tulimme siihen tulokseen, että kirkas metallikuppi ei hivele Okon värisilmää. 

Toinen asia. Oko on oppinut ihan itsekseen, että pesuhuoneen lattiakaivon kannen pyörittäminen on nasta juttu. Se tykkää aina tulla perässä pesuhuoneeseen, siellä se menee heti käpälillään pyörittämään lattiakaivon kantta. Se on reijällinen. Kynnet sopivat reikiin ja käpälällä on sitten kiva pyörittää sitä, välillä meno äityy hurjaksi ja silloin pyöritetään ihan kaksin käpälin. Tämä on Okosta tosi kliffaa tekemistä!