Niin siinä kävi, että eilinen päivä oli Okolla ensimmäinen täysin siisti (eli nolla pisua sisälle) päivä. Tosi hienosti, sillä poikahan täytti toissapäivänä vasta 10 viikkoa! No, tänään on tähän mennessä yksi haveri, joka oli osittain meidän syytämme, siitä myöhemmin.
Lähdimme tänään ajelemaan kohti Sotajokea. Koska poika oli hajottanut olohuoneen pesälaatikon niin, että siitä on vain pohja jäljellä, ajateltiin, että Oko istuisi mielellään sylissäni tyynyn päällä. Vaan ei halunnut istua! Se kiemurteli ja pyrki pois sylistä, jopa vikisi surkeana. Tulimme siihen tulokseen, että sillä on hätä. Niin, hätä oli, pissat ja kakat tulivat ulos, mutta senkin jälkeen sama touhu jatkui. Nähtävästi se ei vain tykännyt matkustaa pelkästään tyynyn päällä sylissä, koska oli tottunut, että sylissäni on laatikko (= kova, tasainen pohja, tyynyillä pehmustettu) ja se saa touhuta siinä laatikossa vapaasti autokyydissä ollessaan. Pelkäsimme, että se saa ajomatkasta traumoja, tähän astihan se on ollut autossa oikein mielellään. Sotajoen parkissa leikimme sen kanssa "tänne" tuloa. Se juoksi n. 30 metrin väliä edestakaisin innoissaan, eikä ajomatkan hankaluuksista näyttänyt jääneen suruja. Sitten kävimme kävelemässä Sotajoen sillan ylitse. Sotajokea piti tuijottaa sillan raosta, vesi virtasi mustana nauhana ja valkea lumi reunusti virtaa. Oli se Okosta aika kumma juttu! Paluumatkalla menin Okon kanssa autossa sängyn päälle köllöttelemään. Siellä se viihtyi ihan mainiosti ja nukkui koko tulomatkan.
Saimme muutama päivä sitten tuttavien valtaukselta pienen joulukuusen ulos parvekkeen kaiteeseen kiinnitettäväksi. Ensin otimme Okon parvekkeelle mukaan, mutta se touhusi siellä omiaan niin, että oli lopulta kieputtanut itsensä penkinjalkoihin niin tiukasti, ettei päässyt liikkumaan. Laitoimme pojan sisälle ja autoin Jormaa joulukuusen kiinnittämisessä ja led-valojen laittamisessa vain muutaman minuutin. Mutta sillä aikaa tulikin sitten "hätäpisut" lattialle, ei edes paperin päälle malttanut mennä. Emme tiedä varmasti, mutta ajattelemme Jorman kanssa, että tässä näkyy Okon herkkä puoli. Jos se hätääntyy, se tekee hätäpisut ja nythän se oli ensimmäistä kertaa muutaman minuutin niin, ettei nähnyt meistä kumpaakaan. Voi pientä, ensin sillä oli inhottava alkumatka autossa ja sitten vielä mummo ja vaari karkasivat parvekkeelle ja se jäi yksin. Tuhmat me! Onhan Oko ollut sillä tavalla sisällä yksin, että esim. Jorma on ollut käymässä autolla ja minä olen käynyt wc:ssä, tällöin ei mitään ongelmia ole ollut, poika on joko nukkunut tai leikkinyt.
Tänä aamuna keitin kaksi haukipalaa Okon nappuloiden joukkoon lisättäväksi. Perkasin niistä tarkasti ruodot pois ja laitoin lusikallisen maistiaisiksi. Hyvin maittoi! Meille tein kaalilaatikkoa ja siitäkin Oko sai pienenpienen maistiaisen. Hyvää sekin oli! On se vain ihanaa, että tuo poika ei nirsoile ruuan suhteen. Kaikki käy! Meistä tuntuu, että olemme saaneet ihan uskomattoman upean yksilön, kiitos siitä Sirulle, Fredille ja Alapihan kasvattajille. Okon puremat ovat ranteistani jo parantuneet, vain pari pientä rupea on jäljellä. Ei silti, kyllä Oko vieläkin mielellään tarraa hampaillaan vaatteisiin kiinni, mutta uskon, että tuo vaihe menee pian ohitse suuremmitta probleemitta.
Huomenna ehkä saamme tilaamani uudet valjaat. Paketti oli kirjattu perjantaina Oulussa postin käsittelyjärjestelmään. Jotain muutakin jännää sieltä on tulossa, mutta niistä myöhemmin ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti