Olipa se poro iso!

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme taas pirteinä ja toimintatarmoa täynnä. Oko olisi halunnut halunnut innokkaasti auttaa minua vuoteen sijaamisessa. Harmi vaan, että meidän käsityksemme tuosta hommasta erosivat hieman toisistaan. Oko olisi halunnut vetää peiton lattialle ja minä taitella sen sänkypeiton alle. No, tuosta pulmasta selvittiin sillä, että vaari lähti Okon kanssa pihalle. 

Ajattelemme Jorman kanssa, että olemme saaneet pienoisen "lottovoiton" tuon Oko-pojan suhteen. Sen hermorakenne ei voisi olla parempi! Se ei pelkää minkäänlaisia ääniä. Tänään oli laskettelukauden avajaiset ja niiden lopuksi ilotulitus. Jorma laittoi ikkunan auki, jotta ilotulituksen äänet kuuluivat sisälle. Oko ei ollut millänsäkään. Se ei hermostu minkäänlaisista kolinoista, ei paukkeista, pärinöistä tai suhinoista ja se on todella hieno asia.

Hyvästä hermorakenteesta johtuen se on helppo totuttaa mitä erilaisimpiin asioihin. Tänään se aloitti tuttavuutensa Pekka-Petteri -poron kanssa. Jorma oli lähdössä Okon kanssa ulos ja oven takana odottelikin poropoika leipäannostaan. Jorma huusi minulle, että ota Oko ja tuo leipää, täällä on Pekka. Vein Jormalle leipää ja otin Okon syliini, mutta eihän se siinä viihtynyt, vaan kiemurteli niin, että laskin sen maahan. Ulko ovi oli auki. Oko asettui istumaan eteisen puolelle ja katseli, kun Jorma syötti poroa terassin rappujen edessä. Ajatteli varmaankin, että onpa se iso! Sitten se otti muutaman askeleen ja istahti tuulikaappiin tarkistamaan tilannetta. Pyysin Jormaa siirtymään vähän kauemmas rappujen edestä syöttämään poroa ja sen seurauksena Oko siirtyi terassin lattialle kaiteen kulman taakse istumaan. Sieltä se kurkki mitä vaari ja Pekka oikein puuhastelevat. Sitten Jorma johdatteli poron parkkialueelle, minä otin Okon hihnasta kiinni ja annoin sen itse mennä minne halusi. Se lähti menemään Jorman ja poron luokse. En kuitenkaan uskaltanut laskea sitä ihan lähelle, sillä poro saattaisi koparallaan "lyödä" meidän pienokaistamme. Meille Pekka-Petteri ei ole koskaan koparaa tarjonnut, se on antanut ihan hyvin silittää turpaansa. Tämä episodi jos mikä kertoo, että Okolla on todella terve itsetunto ja hyvä hermorakenne. Se ei osoittanut kuin lievää kunnioitusta itseään kymmeniä (ellei sata) kertaa suurempaa elävää kohtaan. Se ei edes haukkunut poroa, uteliaisuus/tutustumishalu oli voimakkaampi kuin minkäänlainen pelkotila. Ajattelimme, että on ihan hyvä tutustuttaa Oko poroihin niin, ettei se niistä perusta ollenkaan, sillä porojahan täällä on pitkin ja poikin sekä kesällä että talvella. Olisi kurjaa, jos se lähtisi porojen perään haukkumaan tai paimentamaan niitä. Tai että se saisi poroista ihan hepulin. Paimennusvietistä emme tosin vielä osaa sanoa mitään, se ehkä näkyy sitten, kun poika kasvaa. Oko ei hauku ihmisiä, ei autoja, ei hiihtäjiä, ei toisia koiria, eikä nyt poroakaan, mutta tiedämme, että se osaa haukkua. Kun se leikkii sisällä itsekseen, se saattaa haukkua ja murista ja olla "niin kunkkua, niin kunkkua, jotta". 

Laitoin tänne joukkoon Jorman tänään ulkona ottamia kuvia. Niistä näkyy mainiosti, millaiset teddykarhun silmät meidän kullanmurullamme on. Silmien väri on jotain mustan-harmaan-ruskeaa, ei sellaista kirkasta ruskeaa kuten tyttäremme koirilla Arcolla tai Kepalla on. 

Tänään Oko mielestäni pyysi ensi kertaa itse ulos. Se meni eteisen ja tuulikaapin välioven viereen, "ulahti" ja hyppäsi seinää vasten. Laitoin oitis taluttimen ja avasin tuulikaapin oven. Se meni heti ulko-oven eteen ja alkoi raapia sitä ihan kuin viisaammatkin koirat avatakseen oven. Ja pissat tulivat heti! Tänään se ei ole tähän mennessä tehnyt ainoatakaan pissaa tai kakkamurusta sisälle ja kello on nyt 19.44. En tosin usko, että tämä olisi ensimmäinen ihan "siisti" vuorokausi, sillä ilta on vasta nuori, mutta toivossa on hyvä elää! Huomennahan sen tiedämme!