Onnistumisia ja ärhentelyjä

Jorma heräsi aamuviideltä ja Oko-poika myös! Ja siinä sivussa myös minä. Aamutoimien jälkeen poika oli kovasti leikkisä. Leikittiin nätisti lattialla ja kun väsy yllätti, Oko kiipesi syliini ja otti siinä tunnin torkut. Yleensä päivän mittaan näitä torkkuja tulee useita, välillä pitempiä, välillä lyhyempiä. Torkkujen välillä sitten leikimme, opettelemme uusia asioita ja pidämme toisiamme hyvänä. Välillä pojan hyväilyt ovat niin rajuja, että kannan hänen "merkkejään" ranteissa, käsivarsissa, leuassa, jne. Suloista kuitenkin on, että kun puraisu tuntuu liian kovalta, älähdän, ja sitten poika nuolee ja pyytää näin anteeksi. 

Tänään Jormakin oli sitä mieltä, että Okoa ei ulkoiluteta enää irti, vaan aina valjaissa ja talutushihnassa. Syy tähän oli tietysti se, että hänen lapikkaansa tulivat täyteen lunta Okon perässä hankea tarpoessaan. Poika on tosi rohkea ja mennä viipottaa vauhdilla uppohangessa. 

Uusi asia Okolle oli tänään paitsi se, että sitä talutettiin pissakäynneillä hihnassa, myös pölynimuri. Laitoimme ensin pölynimurin lattialle ja Oko sai kierrellä, haistella ja maistella sitä ihan rauhassa. Sitten käynnistimme imurin makuuhuoneessa, minä ja poika olimme oleskelutilassa. Oko perääntyi heti muutaman askeleen äänen kuultuaan, mutta sitten hiipi makuuhuoneen ovelle katsomaan mikä tuollaista hurinaa päästää. Olohuonetta imuroidessani se jo roikkui suulakkeessa kiinni ilman pienintäkään pelon häivähdystä. On todella hyvä asia, että Oko ei pelkää mitään, vaan ottaa uteliaasti selvää asioista. 

Jorma on ollut aina sitä mieltä, että koiraa ei saisi pukea. Hän jopa naureskeli kesälomalla Eijalle, kun Eija oli hankkinut koirilleen sellaiset teflonloimet. Olin ihan äimänkäkenä, kun hän eilen aamulla sanoi, että Okolle on hankittava talvitakki ja tossut. Tänään katseltiin netistä eri valmistajien takkeja ja tilattiin Okolle tällainen talvitakki:

Siinä on irroitettava huppu ja taluttimen lenkki jo itsessään. Ehkä se on alkuun vähän iso, mutta äkkiäkös siitä tulee liian pieni, kun poika on kasvanut viikossa jo ihan silmissä. Painaa nyt 5,8 kg. Tilasimme myös pakkastossut kaikkiin jalkoihin, nimilaatan kaiverruksineen (nimi, omistajan nimi ja puhelinnumerot), pentufrisbeen tulevia hankileikkejä varten ja jotain muuta pientä .... 

Ärhentelyä ....

Iltapäivällä poika suuttui ja sen muoto mustaksi muuttui! Pentukirjan ohjeessa on, että jos koiranpentu tekee jotain sellaista, mitä se ei saa tehdä, se on niin monta kertaa keskeytettävä touhuistaan, että se lopettaa sen. Oko innostui pureskelemaan minun kenkiäni. Minä vein sen pois, se juoksi taas takaisin, vein taas pois, juoksi takaisin, jne. Sitten avuksi tuli Jorma ja sama homma toistui. Lopulta Oko antoi periksi, mutta "kosti". Se kävi kakkaamassa ja pissaamassa makuuhuoneen sängyn alle lattialle, vaikka ei ole aikaisemmin pissannut paljaalle lattialle kertaakaan, aina lehden päälle. Vaikka poikaa ei toruttu, se ihan selvästi stressaantui, kun ei saanut purra kenkiä. Ja ihan selvästi huomasi, että poikaa kiukutti. Luulen, että sillä on aika kova oma tahto. Niin oli Nökölläkin. Nököä ei saanut käskemällä tekemään mitään, mutta kun sitä kehui ja houkutteli, se olisi mennyt vaikka takaperin puuhun. Samanlainen kasvatus täytynee ottaa Okon kanssa käytäntöön. Pitää aina yrittää kiinnittää sen huomio johonkin toiseen asiaan ja sitten kehua se maasta taivaaseen ....

Ihan mielenkiintoinen päivämme oli ja tuli taas todetuksi, että eivät lemmikit ole tyhmiä - ne ovat viisaita ja tosi ihania! Mitähän jännää huomenna tapahtuu, kun me kolme menemme Ivaloon. Tosin Jorma jää autoon Okon kanssa, kun minä käyn ostamassa ruuat. Kaijalle olen luvannut, että hän saa tavata meidän kullanmurumme. Kaija on pyytänyt jo monta kertaa halaamaan ja silittämään Okoa puolestaan ja odottaa kovasti pojan tapaamista. Toivottavasti Oko ei pure Kaijaa!