Uusien asioiden opettelua ja perässäjuoksua

Viime yö sujui taas hienosti! Heräsin puoli viiden aikaan vessakäynnille ja Oko kömpi perässäni eteiseen. Nappasin sen kainalooni, vein ulos. Okolta tuli pissa heti eikä 15. päivä. Sisälle tultuamme se kömpi suoraan omaan pesäänsä ja jatkoi uniaan aina puoli seitsemään, jolloin Jorma heräsi. Nähtävästi Oko ei hortoile asunnossa yöaikaan ollenkaan, vaan pysyy pesässään ja vasta sitten, jos jompi kumpi nousee vuoteesta, sekin lähtee liikkeelle. Tarkastimme jälleen aamulla kaikki paikat sängynalustoista sohvien taakse, eikä missään näkynyt pissaplänttiä tai kakkamurua. Hyvä Oko-poika!

Tänään olemme opetelleet "tänne"-kutsua pillin kanssa. Ostimme Jorman kanssa molemmille samanääniset pillit. Kun puhallamme pilliin ja saamme Okon huomion, kutsumme sen "tänne"-kutusulla luoksemme ja palkitsemme namipalalla (kuivamuonarae toimii houkuttimena). Okosta tämä on tosi hauska leikki silloin, kun se saa juosta toisen luota toisen luokse, varsinkin ulkona. Ulkona välimatka on noin 25 metriä, sisällä alle 10 metriä. Jos vain toinen on kutsumassa, poika ei välttämättä välitä kutsusta, siitä hieman kokemusta tuonnempana ....

Eilen yritimme totuttaa Okoa kaulapantaan, mutta siitä se ei tykännyt. Se kutitti .... Jorma yritti opettaa talutushihnan kanssa liikkumista, mutta se oli pojasta tosi inhottavaa, piti hyppiä kuin kumipallo ja yrittää päästä kaulapannasta ja kiristävästä tunteesta eroon. Tänään viisastuimme vahingosta ja laitoimme valjaat. Niiden kanssa ei ole "kutitus-/kuristustunnetta" ja hihnassa kävelyn opettelu sujuu paljon paremmin. Ensi alkuun Oko oli sitä mieltä, että "tässä makaan, etkä mitään voi, kun en liiku niin en liiku", mutta namipalalla ja Hello-Kitty -nuken avulla olemme sisällä päässeet jo mukavasti harjoittelun alkuun. 

Pienelle pennulle on opettaminen tehtävä vain muutaman minuutin jaksoissa useampaan kertaan päivässä. Huomaa aivan selvästi, että opetteleminen on väsyttävää. Välillä on ihan pakko ottaa nokoset. Tässä pari mallia nokosista tältä päivältä, aamupäivällä vaarin ja puolen päivän aikaan mummon sylissä: 

Ei mikään tyhmä poika ....

Oko on terävä kaveri, suotta ei bordercollieita kehuta älykkäiksi. Kun poika tulee Jorman kanssa ulkoa, se ryntää etsimään minua ja minun vuolaita "hyvä poika" -kiittelyjä. Tänään olin parvella käymässä, kun Oko tuli sisälle ja tietysti ryntäsi kerjäämään kiitoksia. Kun en ollutkaan näkösällä, se ihmetteli kovasti minne mummo on kadonnut. Minä kurkin parven kaiteen yli ja huutelin, että "mummo on täällä", sitten siirryin portaiden kohtaan. Ja arvatkaas mitä? Tuo poika yritti lähteä kiipeämään portaita ylöspäin. Se siis hiffasi heti, miten portaita kiivetään ja just ja just haarut riitti porrasvälin nousuun. Pääsi jo toiselle portaalle, kun Jorma nappasi sen kiinni. Nämä portaat alakerrasta parvelle ovat ei-hirmuisen, mutta kuitenkin aika jyrkät. Oko on vielä liian pieni kiipeämään näitä ylös ja se saattaisi pudota kaiteen välistä alas. Mutta "kyllä minä vielä sinne tulen"   -ilme oli aivan selvänä havaittavissa .....

Röhkö kummastutti ja sitä piti haukkua ....

Jorma kävi hakemassa postin ja oli samalla reissulla ostanut Kuukkelista Okolle Röhkö-possun, sellaisen harmaan, jossa on muutama musta raita. Röhkö päästää matalan röh-äänen, kun sitä painaa. Sekös Okoa kummastutti. Se kierteli röhköä, mieli teki koskea, mutta ei uskaltanut. Sitten se aloitti hurjan murina- ja haukkukonsertin. Vähitellen hiipi lähemmäs ja lähemmäs, koski tassullaan ja kun Röhkö röhkäisi, niin Oko hyppäsi loikan taaksepäin. Tänään se siis ihan oikeasti haukkui ensimmäisen kerran (Nökö oli yli puolivuotias, kun ensi kerran haukkui). Sitten piti jo mummon kanssa levähtää ....

Kaikki käy ....

Eilen illalla söin mandariinia ja Okon teki sitä kovasti mieli. Annoin sille yhden siivun ja pitelin siivua toisesta päästä kiinni, niin että poika sai pureskellen mehut suuhunsa. Ai, että oli hyvää! Kiinankaalin ja omenan palanen maistuivat myös, ei Oko ainakaan nirsolta ruuan suhteen vaikuta! Ja tietää, missä ruokaa säilytetään. Heti, kun jääkaapin ovi aukeaa, poika on kuin ohjus katsomassa, tipahtaisiko sieltä mitään suuhun. Olemme päättäneet, että emme anna pöydästä sille makupaloja, jos jotain välipalaa annamme, se tapahtuu sitten muualla. 

Puremistakin on kokeiltu ....

Ja eihän pentu olisi pentu, ellei se kokeilisi eri materiaalien puremista. Nökön saimme aikoinaan luopumaan pureskelusta valkopippuritahnan avulla, mutta Okoa se ei samalla tavalla "kirvele". Kun Jorma laittoi sitruunamehua kämmenelleen, niin Oko lipoi sen herkkuna, heh. Ainoa, joka tepsii on etikka. Jos huomaamme, että Oko käy pureskelemaan jotain sellaista paikkaa, johon se ei saa koskea, sivelen siihen etikkaa. Onneksi se on ollut suht' tyytyväinen omien lelujensa pureskeluun, lattialistat, sohvat, pöytien ja tuolien jalat ovat saaneet olla suht rauhassa, mitä nyt pientä kokeilua on ollut .... 

Sydämen tykytystä ....

Olemme käyttäneet Okoa ulkona vielä ilman talutushihnaa, välillä Jorma, välillä minä ja välillä yhdessä. Tänään, kun Jorma oli kauppareissulla, lähdin pissattamaan Okoa ulos. Kun pisut oli liritelty, ajattelin, että saattaisi vielä kakkakin tulla, jos hieman kiertelemme pihassa. Jorma oli kertonut, että edellisen kerran kakat olivat tulleet roskakatoksen lähelle. No, sinne vipelsimme. Ei tullut mitään, mutta uusi alue kiinnosti kovasti. Oko tutki tuuletustelineen alustan, siirtyi siitä haistelemaan muutaman metrin hangessa taapertaen koivun oksia. Puhalsin pilliin ja kutsuin sitä luokseni. Ei reagointia. Sitten menin suksihuoltorakennuksen taakse sillä ajatuksella, että poika tulee takaisin, kun ei näe minua. Ja katin kontit! Kun kurkkasin, huomasin kauhukseni, että Oko hyppeli hangessa jo liki kolmenkymmenen metrin päässä ja olisi kohta naapurin pihassa. Ensin ajattelin juosta sen perään hangessa tarpoen, mutta silloin se olisi lähtenyt juoksemaan pakoon (olisi luullut leikiksi). Sitten juoksin kiireesti pyörätietä myöten Okon kohdalle ja hyppäsin hankeen ja sain kuin sainkin sen valjaista kiinni. Kyllä sydän tykytti!!!! Kun Jorma tuli kotiin, sanoin, että en enää uskalla sitä yksin viedä ulos ilman talutushihnaa. Huomenna siis harjoittelemme talutushihnan kanssa kävelyä ulkona ja sisällä!

On muuten ihmeellistä, miten nopeasti tuo liikkuminen kehittyy. Pari päivää oli arkuutta, mutta nyt mennään niin, että nokka tuhisee ....

On se vaan NIIN RAKAS!