Ainakin 10 vuotta elinikää lisää

Tänään on ollut hauska päivä, tai oikeastaan viimeiset kaksi tuntia olemme hekotelleet hassun lailla. Sanoin Okon isä-vaarille, että ainakin 10 vuotta on tullut elinikää lisää tuon Oko-pokon ansiosta. 

Yö meni taas kiitettävästi. Hieno poika! Mistä se on tuon yö-nukutaan-rytmin oppinut? Onko Siru-emo vai kasvattaja-Meriken perhe ollut noin taitava opettaja?

Aamusyönnin jälkeen Oko oli taas toimintatarmoa täynnä. Se roikkui housunpunteissani, enkä tiennyt mitä sen kanssa oikein pitäisi tehdä. Kun irroitan sen hampaat ja lähden pois, se hyökkää heti takaapäin kiinni uudestaan, eikä meinaa irroitta millään ja jos, niin kohta on kuin takiainen "persuksissa" kiinni. Eilen illalla sen puruleluksi joutui isä-vaarikin, joten hän myös tietää miten terävät pienokaisen hampaat ovat ja millainen puruvoima leuoissa jo on. Ja ennen kaikkea se tarmo, millä poika päättää, että nyt leikitään puremista ja pitkään .... Illalla juttelimme Jorman kanssa, miten pahalta meistä tuntuu pojan komentaminen tai väkisin sen leukojen auki vääntäminen, varsinkin, kun sillä ei tunnu olevan mitään kasvatuksellista merkitystä. On ihan yhtä tyhjän kanssa avata puoliväkisin sen suu, kun se tarraa heti uudestaan kiinni. Eikä sitä halua edes vähäisintäkään määrin satuttaa. Ja onhan se niin suloinen jopa nukkuessaan (tänäänkin leikin lomassa otetiin nokkaunet): 

Tulin aamuepisodin jälkeen etsimään netistä neuvoja. Löysin kohtalotoverin, jolla oli samanlainen probleema: ei ollut auttanut kielto, ei hampaiden irroittaminen vaatteesta, ei muilla leluilla houkuttelu, ei poispäin kääntyminen, ei palkkaaminen, ei vesisuihku, ei paineilmasuihku, ei mikään .... Mutta sitten joku ehdotti, että kokeile deodoranttia. Koirat eivät kuulemma tykkää deodorantista. Neuvo oli, että kun pentu tarraa punttiin kiinni, suihkutetaan deodoranttia ja sitä voi sen jälkeen suihkuttaa lahkeisiin ja sukkiin ennakkovaroitukseksi. No, minullahan on hajusteallergia/astma, joten en voi käyttää hajustettuja deodorantteja. Niitä meillä ei ole eikä tule. Sitten vaari keksi, että meillähän on vessassa ilmanraikastajaa suihkepullossa hajukakan varalta peräti kahta eri merkkiä. No ei kuin tuumasta toimeen. Otettiin pullot keittiön pöydälle ja leikittiin pojan kanssa normaaleja leluleikkejä. Energiapakkaus kun on, niin hetken päästä se jo innoissaan tarrasi lahkeeseeni kiinni. Nappasin suihkepullon pöydältä ja suihkautin hieman sivuun siitä, mutta lahkeesen kumminkin. Okosta haju oli yök-yök ja se irroitti heti hampaansa ja vipelsi pois. Eikä ole koko päivänä tarttunut kiinni hampaillaan ei vaatteisiin eikä käsiini. Olen huomannut, että kovasti sen mieli on tehnyt "roikkuleikkiin" ja välillä se on jo syöksynyt "se-ilme-silmissä" kohti, mutta lyönyt jarrut päälle ennen kuin on ehtinyt tarraamaan kiinni. Silloin olen nostanut oikean käden etusormen pystyyn ja sanonut "ei" ihan rauhallisesti ja kurtistanut vähän naamaani. Koko loppupäivänä Oko ei ole puraissut minua. Jorma joutui tekemään saman tempun. Ei ole tarvinnut kuin kääntää katse suihkepulloon, niin heti on Okon suuhun löytynyt toisenlainen lelu, johon tarraa kiinni. 

Tänään postinhakureissulla kävin ostamassa Okolle kumisen "traktorin päällysrenkaan". Sen sisään sai piilotetuksi raksuja ja Oko osasi karistella niitä sieltä pois. Tässä renkaassa oli myös vetoköysi, mutta olemme päättäneet, että vetoleikkejä emme tässä vaiheessa sen kanssa leiki, ettei se aktivoi/vahvista purentatarvetta. Jorma siis otti vetoköyden lelusta pois ja näin renkaan voi lähettää pyörimään. Se on Okosta tosi nasta leikki. Meistä toinen istuu olohuoneen lattialla ja toinen eteisen lattialla ja lähetämme renkaan toisen luota toisen luokse. Oko juoksee renkaan perässä häntä heiluen edestakaisin ja yrittää napata sen kiinni, tuo sitten jommalle kummalle uudelleen heitettäväksi. Välillä laitoimme tennispallon pyörimään lattiaa myöten ja välillä renkaan. Kyllä pokolla oli touhua ja lystiä touhua!!! Lopetimme leikin ja minä kiipesin parvelle netin ääreen. Jorma jäi leikkimään pojan kanssa. Kun Jorma oli polvillaan lattialla, Okolla "himot" heräsivät, se piti etukäpälillään vaarin nilkasta kiinni alkoi astua vaarin jalkapohjaa. Jormalta pääsi kummastunut huudahdus "ei voi olla totta, se astuu mun jalkaa". Jonkin ajan päästä Jorma taas kävi polvilleen lattialle ja sama juttu toistui. Ei voitu kuin nauraa niin, että vesi silmistä sirisi. Niin se vain on, että Okolla hormonit alkavat hyrrätä heti, kun se näkee vaarin mustan sukanpohjan! Tai sitten se on jo esimurkkuiässä 9,5 viikon vanhana! Mitähän murkkuikä tuokaan tullessaan? Ettei vain pitäisi hankkia jotain "pumpattavaa", jotta vaarikin uskaltaisi polvilleen sen kanssa leikkiessään. 

Me olemme tänäänkin touhunneet hyvin paljon Okon kanssa, tämän tämän olemme käyneet ulkona tarpeilla ja taas leikkineet. Ja naurua on riittänyt. Jos sananlasku "nauru pidentää ikää" ja tutkimusten mukaan lemmikin pitäminen lisäävät ikää, niin ainakin 10 vuotta on Oko-pojan ansiosta tullut meille molemmille lisää!