Korva koholla ....

Eilen eikä tänäänkään ole pissojen (eikä tänään edes kakkojen) suhteen päästy nollapäivään, mutta ei se mitään. Syyhän ei ole Okon, vaan meidän .... Yöt on kuitenkin nukuttu - ah, niin kiltisti, niin kiltisti ja ihan nollatoleranssilla. Osittain syyllinen löytyy Pekka-Petteristä, sillä poropoika on sen jälkeen, kun sai tänä talvena ensimmäisen leipäpalansa, ollut joka päiväinen viraamme. Pari kertaa on yllätys, yllätys,  ollut heti oven avatessamme vastassa poron turpa ja silloin on pitänyt perääntyä ja laittaa kiltisti ovi kiinni, jotta Oko ei saisi traumoja. Leipäpussin kanssa olemme houkutelleet poroa hieman kauemmas ulko-ovelta, jotta olemme voineet Okon kanssa mennä pissalle. Tänään Oko sitten sanoi poropojalle hau-hau, mutta kuitenkin lähes kuiskaamalla. Tuntuu, kuin molemmilla olisi suunnaton halu tehdä parempaa tuttavuutta, mutta siihen me Jorman kanssa emme ole valmiita! En tiedä, milloin Pekka-Petteri oli tänään "kytikselle" tullut, sillä kun olin lähdössä Okon kanssa ulos, se oli nukkumassa parin metrin päässä rappusilta. Tietysti se sai leipäannoksensa, omenankuoria ja kiinankaalia. Siihen se sai tänään tyytyä. Aikansa jökötettyään oven edessä, se sentään lähti pois. 

Okolla on toinen korva kohonnut, tosin sen kärki lerpottaa, mutta aivan selvästi korva ei ole enää vauvankorva, joka kulkee päätä pitkin. Toinen on vielä vauva-asennossa. Se on hassun näköinen, kun toinen korva on topakka ja toinen "löpäkkä". Jännää nähdä, saako se äitinsä Sirun korvat vai isänsä Fredin korvat. Ihan selvästi sille on kasvamassa housukarvat ja etujalkojen taakse hapsukarvat. Minusta tuntuu kuin rintakarvavarustuskin olisi tuuhettunut vai liekö äiti-mummon kuvitelmaa. 

Tänään saimme tilaamani tavarat. On kehuttava, miten nopeaa toimintaa PetNetStoressa on! Oko sai olohuoneeseen ihan oikean koiranpetin, uudet Y-valjaat, pari älypeliä (toinen helppo, toinen vaikeampi), ja mummo ja vaari saivat opetusta varten naksuttimella varustetun kosketuskepin ja kakankeruupusseja. Kylkiäisenä se sai vinkukärpän. Laitan tähän pari kuvaa näistä tavaroista:

Tässä on Oko-pojan uusi koiranpeti. Se on niin iso, että Oko mahtuu nukkumaan siinä täysi-ikäisenä. Siinä on irroitettava/pestävä patjatyyny ja myös koko petin voi pestä 30 asteessa. Nyt petissä makaa vinkukärppä, joka on Okosta tosi kiva lelu. Se hoksasi heti, mistä pitää purra, jotta kärppä vinkuu. Petin edessä on muutamia leluja, joista tuo traktorin rengas ja Röhkö ovat ihan jees-leluja. 

Tässä ylimpänä on älypeli, jonka Oko saa mietittäväkseen vasta muutaman viikon päästä. Punainen tötterö on "herkkupeli" eli sinne laitetaan namipaloja ja Okon pitää hoksata, mitä pitää tehdä, että namit saa tuolta pois. Tätä on jo kokeiltu ja Oko on havainnut sen hyväksi "namiautomaatiksi". Edessä on hieman avattu kosketuskeppi/naksutin opetustilanteita varten. 

Kävimme tänään Ivalossa. Sen verran Okolle oli jäänyt huonoja muistoja eilisestä, että se hieman epäröiden tuli auton luokse, kun auto oli käynnissä. Aikaisemminhan se on oikein kärttänyt päästä autoon. Minä ja Oko menimme suoraan autossa sängyn päälle ja siellä Oko teki pesän makuupussien väliin ja matkusti edestakaisin ihan tyytyväisenä unten mailla. Emme edes yrittäneet ottaa sitä syliin etupenkille, koska syli ei eilen ollut sen mielestä ollenkaan kliffa paikka. 

Muuten poika on hurmaava itsensä. Välillä suukotellaan ja välillä riiviöidään ... Kaikki opetetut asiat onnistuvat, ainoa on pöydän päällä "tarkastelu". Jos sille ei syötä koko ajan namipaloja, se ei viihdy tarkasteltavana. No, onneksi rokotukseen on vielä pari viikkoa. Eiköhän se siinä ajassa jo totu, kun päivittäin muutaman kerran nostamme sen pöydälle tutkittavaksi. Jotain uutta opetettavaa täytyy harkita lähipäivinä ohjelmaan. Olisiko se irti-toiminto vai paikka-toiminto (eli oma sänky)? Täytyy lukea koirankasvatuskirjasta vinkkejä. Hihnassa kulkeminen on suht vaivatonta, mutta kyllä se innostuessaan vetää. Kun ei anna joustoa, se istuu ja odottaa, että remmi löystyy ....