Uusi peti piiloon .....

Oko oli eilen niin tohkeissaan uudesta pesäsängystään, että aloitti heti sen uuteen kuosiin laittamisen. Petihän on sisältä sellaista silkkistä tekoturkista ja sekös oli mukavaa pureskeltavaa. Oko löysi reunasta sopivan sauman kohdan, se piti ratkoa ja kaivella täytteitä pois. Ei auttanut muu kuin ottaa peti pois ja ommella sauma kiinni. Nyt koko komistus on nostettu parvelle odottamaan aikaa, että puremisvimma on talttunut ja hampaat vaihtuneet. Vasta sitten Oko pääsee nauttimaan ihanan pesäpetinsä pehmeydestä! Kaupassa käydessä otetaan isoja pahvilaatikoita, joiden reunat leikataan noin 15 - 20 cm korkeiksi ja vuorataan edelleen tyynyillä. Sitten kun laatikon reunat on purtu (pahvia on mukava pureskella, siihen jää niin kivoja reikiä piikkihampaista), vaihdetaan laatikko toiseen. Eihän tuo kaunis ratkaisu ole, mutta poika tykkää nukkua "laatikossa". Makuuhuoneen pesää emme aio kuljettaa edestakaisin, koska makuuhuoneen pesä on ollut niin hyvä lepopaikka öisin, ettei poika ole lähtenyt hortoilemaan pesästään minnekään. 

Tänään elämämme on sujunut arkirutiineilla. Pekka-poro oli aamusta myöhään iltapäivään asti pihassa odottamassa aina uutta ja uutta leipä-/omena/porkkana/perunankuori -annostaan. Sikäli harmi, että vaikka Jorma houkuttelee poron kauemmas ja minä vien Okon pissalle, niin poika ei tahdo malttaa tehdä tarpeitaan, kun pitää tuijottaa poroa. Hassua on myös se, että Oko ei sitä pelkää. Silloin, jos poro liikahtaa Okoa kohti, se saattaa perääntyä metrin verran, mutta heti kun poro pysähtyy, Oko alkaa hiipiä sitä kohti. Ei hauku, mutta tuijottaa intensiivisesti, hih. Onkohan meillä ensi kesänä satapäinen porotokka kalareissuilla mukana? Jos Petteri alkaa jatkuvasti oleskella päivät pitkät rappujemme edessä, on ihan pakko lopettaa sille leipäannoksen antaminen, vaikka se säälittääkin kovasti. Tärkeämpää on, että Oko-poika pääsee jatkamaan rauhallisesti siisteysopintojaan. Tänään on lirahtanut pari pissiä ja yhdet kakat sisälle, kun ei ole malttanut ulos tehdä. 

Kertasimme jälleen vanhat opitut taidot ja opettelimme "maahan"-toimintoa. Se onnistuu noin 60 prosenttisesti. Pöydällä tutkiminen on paljon rennompaa. Seuraavaksi otetaan aktiiviseen opetukseen toiminto "irti". Oko tahtoo innostuessaan pitää topakasti kiinni siitä, minkä on hampaisiinsa saanut. Tätä täytyy harjoitella paljon, sillä irroittaminen tuntuu olevan vaikea omaksua. Silloin, kun se haluaa oikeasti itse leikkiä, se antaa mielellään lelun, mutta silloin kun se on riiviöpäällä, se ei antaisi mitään pois suustaan, oli suussa sitten housunpuntti tai hiha tai lelu.

Eilen Oko sai ensimmäisen naudan rustoluun purtavakseen. Se oli niin herkkua, että piti mennä perimmäiseen nurkkaan sitä syömään. Liekö pelännyt, että minä menen kaveriksi järsimään. Tänään seurailtiin vaikutusta vatsaan, mutta koska mitään erityistä ei ilmennyt (kakka oli sopivan norjaa), se saa huomenna taas luun kaluttavakseen. Tänään Oko sai maistella karjalanpaistista lihaa. Voi jukra, että se oli hyvää!

On se vaan mukavaa tämä koiranpennun äitimummona oleminen! Aamuisin on mukava herätä, kun tiedossa on hauvavauvan kanssa touhuamista, ihan silmissä näkee, miten vauva kasvaa ja kehittyy. Taitaa olla kohta jo nuori mies! Enää ei mahdu lipaston alle edes liukuen ....