Jorma mittasi tänään Okon painon, painoi 6,2 kg. Valjaat ovat käymässä liian pieniksi, eikä Ivalosta löytynyt sopivia, ovat jo aikuisten koirien valjaita ja ovat Okon käyttöön turhan jykeviä. Jostain valjaat on muutaman päivän sisällä saatava tai sitten on tehtävä pentuvaljaitten ympärysmittaan jatko. Okon "rinnanympärys" etujalkojen takaa kaulakuopan kohdalta selän puoleta mitattuna on 46 cm. Yritän löytää jostain nettikaupasta valjaat, joilla päästäisiin pari kuukautta eteen päin, näillä valjailla pääsemme vielä ehkä tämän viikon eli yhteensä 2 viikkoa. Hah, taisimme ostaa alkuun ihan liian pienet valjaat. Rintaremmin kohdalla niissä on jatkovaraa, mutta vartalon ympäryksessä ei enää. Sormi mahtuu juuri ja juuri kulkemaan, mutta poika kasvaa sekä ympärysmitaltaan että korkeudeltaan päivä päivältä. Eli tämän illan urakkana on tehdä valjasostoja. Täytyy miettiä, onko muita tarpeita myös (hammasharja, hammastahna tms., älypeli, tms., pari mielenkiintoista kirjaa jotka nyt ovat kirjastosta lainassa, mutta olisi kiva olla ihan omana ohjekirjana tulevia päiviä varten).
Kaija kävi tänäänkin tervehtimässä Okoa autossa. Poika on sitten hyväkäytöksinen! Se tervehti Kaijaa häntä vispaten ja kovasti tykkäsi rapsuttelemisesta. Ivaloon meno- ja tulomatkan se nukkui kiltisti Ruususen unta pesälaatikossaan. Jorma oli Okon kanssa autossa sillä aikaa, kun minä kävin ruokaostoilla, eihän poikaa vielä voi yksin autoon jättää. Täällä kotona se ei ole välillä millänsäkään, vaikka meistä kumpikaan ei ole näkösällä (jos vaikka toinen on roskia viemässä ja toinen parvella), välillä taas sillä on "vauvapäivä", esim. tänään. Se on ollut hyvin tarkkana siitä, että me molemmat olemme sen näköpiirissä, muuten se "itkee" perään. Päikkäreitä se on ottanut sekä lattialla isä-vaarin kainalossa että äiti-mummon sylissä nojatuolissa. Voi sitä onnea, kun saa pitää karvaista hauvavauvaa sylissä!!!!
Eilen meitä nauratti kovasti, kun Oko halusi sisälle siihen pahvilaatikkoon, missä sille tilaamani tavarat tulivat. Se mahtui juuri ja juuri kerälle laatikon sisään ja sieltä se katsella napotti meitä ikään kuin sanoakseen, "huomaattekos missä olen". Meni omasta halustaan ja omasta halustaan tuli myös pois. Laatikko oli toisaalta tosi kliffa leikkikalu.
Tänään olemme kerranneet opittuja asioita, muutaman kerran on jo onnistunut "oikea"/"tassu" -erottelu. Kun ruokaa on tulossa, se menee ruokapaikalleen istumaan ja huitoo tassua ilmassa ennen kuin ehdin sitä edes pyytää. Se on ihanan perso kaikelle ruualle ja sen takia myös otollinen opetettava. Sillä on valtava ruokahalu, toisaalta pelottaa että annamme sille liian vähän ruokaa, mutta ei se kyllä laihalta tunnu. Se saa neljä kertaa päivässä turvotettuja nappuloita (n. 150 - 170 g kuivaa nappulaa per päivä), lisäksi opetuksen/kertauksen yhteydessä turvottamattomia nappuloita, hieman lenkkiä, juustoa tms. namipaloina. Tänään laitoin ruokanappuloiden joukkoon kananmunan. Hyvin kelpasi!
Ihan selvästi Oko haluaisi jo tutkia lähiseutua enemmänkin. Se kipittää pyörätielle ja mieli tekisi lähteä kävelylle kauemmaskin. Mutta on maltettava, sillä rokotukseen on aikaa vielä joulukuun puoliväliin. Sen jälkeen voimme kipitellä jo pidemmälle.
Huomenna yritän ottaa siitä ulkona kuvia. Ai niin, onkohan Pekka-Petteri
-poropoikamme vielä hengissä? Tänään, kun tulimme Ivalosta, kulkivat tuoreet poronjäljet pihan poikki juuri meidän terassimme eteen. Siinä poro oli tepastellut jonkin aikaa ja lähtenyt sitten takaisin päin. Olisi se ihanaa, jos "leipäporomme" olisi vielä hengissä! Saisi Okokin tutustua siihen. Näin syksyllä sillä ei ole vielä sarviakaan. Minä olin jo ihan varma, että Pekka on pantu lihoiksi, sillä sehän on tehty "pallittomaksi", joten suvun jatkamiseen siitä ei ole. Kukahan sen omistaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti