Taustaa meistä ja Oko-poikaan päätymisestä

Olemme eläkkeellä oleva pariskunta. Meillä on aikaisemmin ollut cockerspanieli, Nökö Nicodemus Nokinenä, joka oli seuranamme 14 vuotta. Kun Nökö muutti koirien taivaaseen, oli suru suuri ja syvällä. Ajattelimme, että emme enää ota koskaan uutta koiraa, koska surimme Nökön menettämistä niin kauan ja tuntui kuin suojelisimme itseämme, kun kieltäydymme uudesta lemmikistä. Kului vuosia. Tyttäremme otti itselleen ensin hollanninpaimenkoira Arcon, vähän ajan kuluttua toisen, Kepan, ja viime syksynä hänen perheeseensä tuli vielä kolmas hollanninpaimenkoiranpentu, Oksi. Olemme viettäneet lomat yhdessä ja tyttären loman loputtua eron hetki karvaisista kavereista on ollut lohduton varsinkin Arcon kohdalla, sillä se on eniten osoittanut kiintymystään meihin. Esitimme jo tyttärellemme, että Arco muuttaisi kokonaan meille, mutta ihan ymmärrettävistä syistä tytär ja hänen miehensä eivät asiasta innostuneet. Yhä useammin ja useammin ajattelimme ja harkitsimme oman koiranpennun hankkimista. Tutkimme koirakirjoista eri rotujen ominaisuuksia ja harkitsimme belgianpaimenkoirasta hollanninpaimenkoiraan, itäsiperianlaikasta sekarotuiseen, mutta aina päädyimme bordercollieen. Se tuntui meistä sopivan parhaiten sekä elämäntilanteeseemme että toiveisiimme koiran rotuominaisuuksista. Aikuiselle, tuntemattomalle koiralle kodin tarjoaminen ei houkutellut ja pennun hankkiminen mietitytti, koska olemme jo eläkeikäisiä. Asian lopullisesti ratkaisi tyttäremme, koska hän lupasi ottaa lemmikkimme hoitaakseen, jos meistä aika jättää aikaisemmin kuin koirasta. 

Kun rotu oli selvillä, aloitimme pentueen etsinnän netistä. Se tuotti ongelmia, sillä suurin osa kasvattajista halusi ilmoituksissaan, että pennut menevät koteihin, joissa harrastetaan näyttelyjä, agilityä, tokoa tai sitten pennut menevät työkoiriksi. Me puolestamme emme olisi pystyneet rehellisesti sanomaan, että harrastamme juuri noita lajeja, sillä meidän harrastuksemme ovat lenkkeily, vaeltaminen, kalastaminen ja mökkeily. Ja tietysti koiranpennulle erilaisten asioiden opettaminen ja sen kanssa kaikenlainen yhteinen tekeminen. Emme siis halunneet lähteä vilpillisin harrastuksin pennun hankintaan. Lisäksi suurin osa kasvattajista halusi itse määrittää, mikä pentu menisi mihinkin kotiin. Ehkä monen kasvattajan mielestä olisimme olleet liian vanhoja bordercollien pennulle. Me puolestamme halusimme ehdottomasti, että saisimme itse valita sen pennun, josta tulisi meille oma rakas lemmikki. Miksi? Perustelen ajattelutapaamme sillä, että jo pennun valokuvan nähdessämme, siihen syntyy "tietynlainen" mieltymys, joka sitten pentueen luonnossa nähtyämme joko säilyy tai ei. Siinä vaiheessa asia olisi vielä helppo perua tai pentua vaihtaa, jos ne kaikki eivät olisi varattuja. Ajattelemme, että jos koiranpentuun ei synny "sitä jotakin", niin juuri monet sellaiset koirat päätyvät "myydään koira pitovaikeuksien tai elämäntilanteen muutoksen tai allergian takia" -palstoille. Me lähdemme siitä, että kun otamme koiran, se on ja pysyy perheessämme niin kauan kuin se elää tai me elämme.

Ja löytyihän se ...

Olin päivittäin moneen kertaan käynyt koiranpentuja myynnissä olevia sivustoja läpi samoin kuin bordercollieiden Kenneleiden myynti-ilmoituksia. Ja sitten se löytyi, ilmoitus, jossa ei ollut mitään etukäteisrajoituksia. Lähetin sähköpostia ja pyysin koiranpennuista kuvia.  Tämän kuvan vasemmanpuoleista pentua katsoessamme kuului meidän molempien sielussa se Ruotsin kuninkaan Silvian nähdessään kuulunut kuuluisa "klik, klik". Ei ollut epäilystäkään siitä, että tässä on juuri se urospentu, joka katsoo suoraan sydämeemme ja JUURI TÄMÄN ME HALUAMME!

Viime torstaina puolen päivän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Sonkajärveä. Matkalla yövyimme ja seuraavana aamuna olimme Alapihan tilalla. Meidät otettiin vastaan ystävällisesti ja kun pääsimme pentuaitauksen luokse, ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, etteikö juuri tuo pentu ollut meidän ikioma pojumme! Minä en edes muista katsoneeni muita pentuja ollenkaan, niin kokonaisvaltaisesti juuri tuo poju valloitti minut. Kaikki pennut olivat varmasti luonnossa ihan yhtä söpöjä kuin meidän omamme, mutta se kuuluisa "klik, klik" kaikui korvissani ..... Vietimme hetken aikaa tutustumalla koiranpentuun ja samalla tutustuimme todella miellyttävään kasvattajaperheeseen. Ikionnellisina, Oko-poika sylissäni, lähdimme ajelemaan kohti pohjoista, Okon uutta kotia.

Okon vanhemmat

Oko on syntynyt 14.9.2012 Alapihan tilalla Sonkajärvellä. Sen vanhemmat ovat äiti Siru ja isä Fredi. Pentueeseen oli syntynyt yksi narttu ja viisi urospentua. Tässä kuvat Okon vanhemmista:

Siru

Fredi

Okon isä, Fredi, on lyhytkarvainen bordercollie, joka työskentelee paimennustehtävissä tilalla, on vantterarakenteinen ja lempeäkatseinen herrasmies. Äiti Siru, on pitkäkarvainen, sirorakenteinen ja leikkisä. Halusi heti tultuamme houkutella meitä lumipalloleikkeihin.