Jo vain harmittaa ....

Jo vain harmittaa, kun meni hyvät kuvat hukkaan. Olin ottanut Okosta sen tontilla touhuilusta ja vedessä juoksemisista eilen hyviä kuvia ja ajattelin blogata ne tänne tänään. Siirsin kuvat läppärille ja kävin pienentämään niitä Photo Filtrellä sarjatoimintana. Jostain syystä oikea albumi ei klikkaantunutkaan ja toisesta albumista tulivat kuvat näiden kuvien päälle. Harmittaa, harmittaa ... mutta onhan tässä kesää ottaa Okosta järvessä uintikuvia vaikka kuinka. 

Plarasin äsken koneella olevia kuvia ja tämän kuvan "hassun" hellän sanoman huomasin vasta nyt:

Sen suukkokuvan laitoin tänne jo aikaisemmminkin, mutta tämä kuva

on otettu hetki ennen suukkoa. Katsokaahan Okon ilmettä; silläkin on silmät kiinni ja kielenpää näkyvissä. Mammallakin on silmät kiinni ....

Viime yönä valvoin myöhään, koska otimme sadekuuron aikana parin tunnin nokoset, niin uni ei tullut silmiin. Vaari nukkui sikeästi (sen minkä meiltä Okon kanssa sai nukutuksi). Minä touhusin tietokoneella ja sitten luin sängyssä kirjaa. Oko heräsi yöllä vähän ennen kahta ja sitä leikitti vallan mahdottomasti. Nähtävästi minun hereillä olo aktivoi sitä. Yritin rauhoitella Okoa ja sitten jätin sen yksin touhuamaan oleskelutilan puolelle. Oko laulatti Hello Kittyä ja lopulta se itsekin yltyi wouuu-uuu -ulinalla laulamaan Kittyn kanssa. Ei siinä voinut kuin nauraa hörönaurua .... Joskus öisin Oko alkaa haukkua ja yrittää siten herättää huomiota. Se haukahtaa, jää kuuntelemaan, haukahtaa lisää ja jos kumpikaan meistä ei reagoi, se yleensä painautuu uudelleen nukkumaan. 

Tänä aamuna teimme taas tuttuja naksutuksia. Nämä jutut sujuvat sisällä kuin vettä vaan, mutta ulkona ei. Täytyisi siirtyä tekemään näitä ulos ja saada Okon huomio kiinnitettyä naksutteluun. Pelkään vain, että ulkona sillä on niin paljon muuta mielessä, että asioiden opettelu naksuttamalla on siitä ihan tylsää. Sehän on tottunut juoksemaan frisbeen ja jalkapallon perässä (nämä ovat vaarista ihan yhtä mieluisia puuhia). Sisällä nämä naksuttelujutut ovat Okosta tosi mukavia, se ihan ilmiselvästi nauttii niiden tekemisestä. 

Ruotsin prinsesa Madeline vihitään ensi lauantaina. Luin asiasta tänään lehdestä ja asia tuli mieleeni, kun katselin tätä kuvaa Okosta. Tässä se poseeraa yhtä tärkeänä aivan kuin "prinssipuolisot" konsanaan ennen häävalan vannomista, smokki päällä ja silleen ....: 

Totta on, että bordercollie on touhukas rotu. Oko ottaa kyllä päivänokosia, mutta kaiken valveillaoloaikansa se touhuaa jotain, leikkii itsekseen tai sitten se vaatii meitä leikkimään kanssaan. Minä leikin sen kanssa vain sisällä, sillä ulkona Oko tykkää poikien leikeistä ihan kuten vaarikin. Tosin pelaa vaari sisällä Okon kanssa tennispallolla.

Itseään täytyy katsoa peilistä, sillä taluttimessa vetämättä kulkemisen opettaminen on jäänyt ihan lapsipuolen asemaan. Ja se näkyy heti, kun lähestymme teitä, joilla liikkuu autoja. Silloin Okolle tulee hillittömät vetohalut, välillä se ottaa sellaisia spurtteja, että vaarikin on vaikeuksissa. Metsässähän Oko juoksee yleensä liina perässään, eikä se lähde meistä kauaksi ja tulee kiltisti pillin vihellyksellä luokse. Toisaalta on niin, että kun Oko näkee auton, sen aivoihin ei silloin uppoudu mitkään käskyt, siellä tapahtuu joku outo auto-klik-ihanaa ja se on menoa se. 

Kovasti on edistytty siinä, että Oko jää nätisti yksin sisälle. Se tosin seuraa ikkunasta ikkunaan ensi alkuun liikkeitämme pihalla, mutta sitten se rauhoittuu nukkumaan. Pahantekoa ei ole esiintynyt. Jos Oko on ulkona, se pyytää itse usein päästä autoon. Siellä se nukkuu joko sohvalla tai lattialla. Nyt olemme ottaneet autoon aidan, jolla voimme erottaa ohjaamon. Ajattelimme opettaa sitä olemaan autossa yksin muuallakin kuin omassa pihassa. Ensimmäisenä kokeiluna on seuraava kaupassa käynti reissu, silloin jätämme Okon autoon yksin ja lähdemme vaarin kanssa kauppaan. Toivottavasti poika ei pistä autossa ranttaliksi.

Okon makuualustan pussilakana

Tänään on ollut kylmä länsisiperialainen sää, kova tuuli ja vain + 10 astetta lämmintä. Olen sen takia touhuillut täällä sisällä. Ompelin kuvassa näkyvänlaisia pussilakanoita Okon makuupatjan päälle kaksi kappaletta. Toisen laitoin heti patjalle ja heitin entisen (Okon jo repimän) roskiin. Nämä pussilakanat on ommeltu paksusta puuvillasta, joten nämä kestävät, aikaisemma olin ommellut vanhoista jo käytössä kuluneista pussilakanoista. 

Huomenna on jo torstai ja pitäisi pakata auto, mikäli lähdemme perjantaina valumaan kohti Kangasalaa. Saas nähdä, miten mukavaa Okosta on tavata taas tyttären holskut ja päästä taas Oksin kanssa jähäämään.