Taas on reilu viikko vierähtänyt reissun päällä, viime viikon perjantaina läähdettiin ja nyt on jo kohta viikko oltu täällä Roineen rannallakin. Säät ovat olleet vaihtelevat, helteestä ei ole tarvinnut kärsiä, eikä kasvien ole tarvinnut kärsiä kuivuudesta. Tässä vielä muutama kuva rantamaisemista:
Mökin laituri. Kävin yhtenä päivänä heittelemässä
muutaman kerran virveliä, mutta sitten se juuttui kiveen (rannat ovat
aika lailla kivikkoiset) ja meidän oli pelastettava kuva venepelillä. Ei tullut saalista.
Laiturilta huomaa, miten lähellä toiset mökit ovat,
vaikka näköyhteyttä muutoin mökiltä mökille ei ole, sillä
mökkien väliin on jätetty todella tiuha metsäkaistale. Se
toimii sekä näkö- että ääniesteenä.
Koirat ovat tulleet hyvin juttuun keskenään ja meidän kanssamme, mitä nyt Arco välillä "mörmöttää". Arco haluaa pitää pienen "hajuraon" varsinkin näihin nuorukaisiin. Oksi on oppinut ymmärtämään, mitä Arcon mörmötys tarkoittaa, mutta Oko on vielä sen verran "luupää", ettei se ymärrä kunnolla mörmötyksen ja hampaiden näyttelyn merkitystä. Tai sitten se on tyhmänrokea kuin Luoton Leksan koira. Se tuppaa ihan liian liki Arcoa ja jopa pyytää sitä leikkimään, kun taas Oksi kääntyy ympäri ja jättää Arcon omaan rauhaansa. Ehkä Okokin vielä oppii, jos ei muuten niin "kantapään" kautta.
Parina ensimmäisenä päivänä Oksi ja Oko leikkivät nuoruuden innolla tuntitolkulla. Sen jälkeen tilanne on tasoittunut ja nyt otetaan vain kunnon lepotuokion jälkeen pienet painit. Tällä hetkellä koko konkkaronkka ottaa nokosia. Meiltä vaarin kanssa meni viime yö täysin harakoille. Oko kävi kai ylikierroksilla ja se kuuli jostain vaimeaa koiran haukuntaa ja räksytti jatkuvasti vastaan. Lopulta otin sen patjan autossa meidän sängyn jalkopäähän ja laitoin välioven kiinni. Se auttoi jonkin verran, olisi vain pitänyt hoksata tehdä homma tuntikausia aiemmin. Nyt väsyttää!
Oksi ja Oko mielipuuhassaan, "jähäämässä".
Tässä Arco on aivan nolo, kun Oksi pomppasi samalle sohvalle
nukkumaan. Ensin Arco ei sitä huomannut, sitten se alkoi rauhoitella
itseään lipomalla kieltään ja lopuksi se päätti, että Okon paikka on
muualla. Se lipomiskuva olisi ollutkin soma, mutta se on vähän tärähtänyt. Taidanpa kuitenkin laittaa sen tähän alle:
Oko ihmettelee, mikä sille Arcolle oikein tuli .... hahaa,
ei poika vielä ole hoksannut, ettei Arcon kanssa pylly pyllyä vasten nukuta!
Vain mummon kanssa Arco nukku sylikkkäin.
Aika metkaa seurata, miten paljon tällainen "laumassa" (ihmisten ja koirien) olo vaikuttaa Okon käyttäytymiseen. Onhan se kulkenut Kitkallakin ikkunasta ikkunaan katsomassa, jos olemme jättäneet sen "odottamaan" sisälle ja menneet itse käymään ulkona. Tuo ikkunoista katselu on ollut kuitenkin hyvin maltillista, eikä juurikaan ikkunoita ole liattu saati sitten käpälöity. Täällä Oko on ihan kiihdyksissä, jos joku lähtee ulos. Se juoksee Oksin kanssa tai yksin ikkunasta ikkunaan, vinkuu ja vonkuu ulos menneiden perään ja viime päivinä se on jopa alkanut raapia ikkunoita. Toivottavasti tämä ei jatku Kitkalla ja Saariselällä tai muuten "taivas putoaa päälle". Tänä aamunakin, kun Eija lähti kanakurssille, Oko itki ja valitti perään. Katsookohan se, että Eija kuuluu myös "laumaan", joka pitäisi pitää kasassa? Yksi riehaantumista aiheuttava tekijä on ehkä ollut koirien vuorottainen pissalenkeillä käyttäminen. Kun joku pääsee pissalenkille, toisten on odotettava vuoroaan. Päivisin pissattaja on ollut vaari ja Oko on tottunut siihen, että vaari vie aina sen ulos, kun muita koiria ei ole ollut pissatettavana.
Koirien perusluonteissakin on nähtävissä selviä eroja, vaikka kyllä nuo Eijan kaikki kolme holskua ovat erilaisia nekin. Ehkä kuitenkin jotain rodunomaisia eroja on tai sitten ne ovat kasvatuksen/olosuhteiden aiheuttamia eroja holskujen ja meidän bortsumme välillä. Minusta holskut osaavat kiellosta huolimatta "säilyttää kasvonsa", mutta Oko-bortsu tulee ikään kuin pyytämään hellittelyä ja taputusta komentamisen jälkeen. Vai näkyykö tässä bortsujen herkkä ja pehmeämpi luonteenpiirre? Toisaalta Oko herkemmin jää kiinni ärsykkeisiin eikä kuuntele käskyjä, kun holskut kehotuksesta lopettavat touhuamisen. Vai onko Okolla vielä kehitysvaihe kesken tai sitten meillä on ollut "Oko - vapaana syntynyt" -kasvatus? Aika näyttää millaiseksi tuo meidän poikamme tulee, kunhan se kasvaa aikuiseksi. Mutta ainahan kasvatusapuja tarvitaan. Tilasin tänään Tommi Wirenin & Päivi Romppasen kirjan Onnistu koirasi koulutuksessa. Josko siitä saisi hyviä käytännön oppeja ja vinkkejä kasvattaa Okosta todella ensiluokkainen valiokoira! Ja nyt on taas kehuttava: Okohan on taivaallisen komea ja just meän mieluinen koira. Kun vielä saamme sen kulkemaan nätisti vetämättä ja jättämään autot rauhaan, niin ei voisi enää parempaa otusta toivoa. Jeps, jeps, tässä oli tämän päivän palopuhe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti