Ensimmäinen kalareissu Okon kanssa on nyt koettu. Kitkallahan Oko katseli ikkunoista, kun me sousimme verkkoja. Tarkoitus oli totuttaa se Kitkalla pelastusliiveihin ja veneessä oloon, mutta asia jäi kaikkien muiden touhujen varjoon. Toissa päivänä haimme Ivalosta Tenon sivuvesien kalastusluvat, kävimme hakemassa luettavaa kirjastosta ja hoitelimme muitakin asioita. Illalla ajelimme Tuulispään parkkiin (joka muuten oli lähes täynnä!) yöksi. Aamulla heräsimme jo ennen kuutta, pakkailimme rinkat ja eväät ja lähdimme talsimaan kohti venettä. Sää oli pilvinen, mutta ei satanut. Tunnin verran talsittuamme olimme veneellä. Mietittiin, jätetäänkö Oko rinkkojen luokse rantaan vai kokeillaanko miten veneily onnistuu. Tuossa rinkkojen luokse jättämisessä oli se vaara, että Oko vääntää itsensä valjaista vapaaksi ja lähtee uimaan meitä kohti, kun olemme verkkoja laskemassa. Siinä voisi käydä sekä Okolle että meille huonosti.
Meillä oli oranssit veneilyliivit ja olimme ostaneet Okolle omat veneilyliivit. Laitoimme ensin omat liivit päälle ja sitten menin Okon luokse. Ensimmäinen yllätys oli se, että Oko antoi laittaa liivit päälleen ihan kuin se olisi jopa tykäännyt niiden laitosta. Se ei yhtään vääntelehtinyt, kun vedin vöitä sopivan mittaisiksi. Oko taisi ihan tykästyä liiveihin, sillä se ei yhtään yrittänyt ämpyillä niistä irti, vaan oli melkeinpä "otettu" liiveistään. Nauroin vaarille, että Oko tuntee kuuluvansa joukkoon, kun sillä on samanväriset veneilyliivit.
Oko liiveissä
Seuraavaksi mietittiin, miten Oko saadaan haluamaan mennä itse veneeseen. Mentiin veneen luokse, minä menin istumaan veneeseen ja Oko sai kierrellä ja nuuhkia venettä rantavedessä kävellen ihan rauhassa. Sitten minä pyysin sitä hyppäämään viereeni. Vaari kallisti veneen reunaa alaspäin ja Oko hyppäsikin istuintuhdolle etujaloillaan, mutta ei kokonaan. Minä siinä sitä rapsuttelin ja juttelin sille, että vaari auttaa Okon veneeseen. Ja ihan sovinnolla poika nosti takatassunsa vaarin kämmenelle ja sieltä ponnisti veneeseen. Se asettui istumaan jalkojeni viereen ja siinä se istua töpötti koko ajan, kun laskimme verkkoja. Tarkasti se seurasi mitä vaari tekee. Uskomattoman hienosti tuo onnistui! Luulimme ennakkoon, että veneessä tulisi vaikeuksia, Okohan on aika vilkas miehenalku, mutta ei, se istui ihan rauhassa ja katseli vain.
Vene valmiina ottamaan kalastajat kyytiinsä
Pari tuntia rannalla oltuamme alkoi sataa ja sadetta riitti. Kun heittelimme vaarin kanssa virveliä, Oko nukkui rannalla minun takkini peittona/sateensuojana. Kun verkot olivat ollet vedessä kolmisen tuntia ja sade yhä jatkui, lähdimme nostamaan verkkoja. Taas Oko antoi laittaa mielellään liivit ylleen, hyppäsi veneeseen ihan kiertelemättä ja nuuhkimatta ja asettui jalkojeni väliin. Vähän hankala siinä oli huovata, kun pojan päätä sai painaa vähän väliä alemmaksi, mutta todella hyvin selvittiin verkkojen nostostakin. Luulemme vahvasti, että Oko ihan tykkäsi olla veneen kyydissä. Päivän kalasaaliina oli kaksi taimenta, yksi siika ja kahdeksan harjusta. Ei hullummin! Perkasin kalat heti ja laittelin ne sitä mukaa jäädytettyjen mehukanisterien väliin kylmälaukkuun. Sitten lähdimme tallustelemaan sateessa kohti autoa.
Satoi tai paistoi, tulistella pitää ....
Autoon päästyämme olivat sekä ihmiset, koira ja varusteet litimärkiä. Kaloista leikkasin evät pois, pyyhin ne talouspaperilla ja laitoin auton pakastimeen. Oli ihan hyvä mieli! Yön vietimme autossa ja tänä aamuna ajelimme Saariselälle.
Ivalossa kävin ostamassa Okolle uusia leluja. Kyllä se on kuin pieni lapsi saadessaan uusia leikkikaluja. Niitä se vartioi ensimmäiset pari tuntia, ettei kukaan niitä häneltä veisi. Ostin sille hiiren, kaksi pehmytpalloa, kalan ja jääkarhun. Nyt annoin sille hiiren ja toisen pehmytpalloista, joiden sisällä on kulkunen. Nyt Oko heittelee innoissan tätä palloa.
Oko ja Okon uudet lelut, hiiri ja pallo
Ja niitä piti vahtia, ettei mummo vie niitä omiksi
leikkikaluikseen ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti