Kitkalla ollaan taas! Paluumatkalla yövyimme vain yhden yön, sillä sää ei suuremmin houkutellut katselemaan paikkoja, vaan ajelimme pitkät päivämatkat. Lähdimme Kangasalalta vasta klo 13 aikoihin. Reitti oli suurinpiirten: Kangasala -Sahalahti - Kuhmalahti - Lägelmäki (kk) - Länkipohja - Karstula - Multia - Pylkönmäki - Perho - Halsua - Haapajärvi. Haapajärvellä olimme yön ja eilen aamulla sieltä suuntasimme mökille reittiä Kärsämäki - Kestilä - Vaala - Puokio - Puolanka - Hirvikoski - Iso-Syöte - Virkkunen - Posio ja Mourusalmi. Aamupäivän sää oli poutainen ja puolipilvinen, Iso-Syötteen tienoilla saimme saderintaman kiinni ja sitten sitä sadetta riitti. Kitkalla vesimittari tuli yli äyräiden, joten on täällä satanut viime viikolla!
Matkalla Okolle sattui onnettomuus ja olipa hyvä, että Eija oli antanut Okolle suojatossut. Vaari käytti Okoa eräällä levähdyspaikalla pissalla ja siellä oli ollut joko lasinsiru tai muu terävä esine, joka oli pistänyt Okon takatassun kynnen juureen haavan. Oko hyppäsi autoon tultuaan sohvalle katselemaan ikkunasta ja kun käänsin päätäni, huomasin, että kaksi mattoa oli veressä, samoin penkin suojapeite. Tarkastimme tassun, puhdistin haavakohdan ja desinfioin sen, sitten laitoin siiten Basibact-pulveria ja suojatossun. Hyvin Oko antoi olla suojatossun jalassaan koko loppupäivän, vasta illalla nukkumaan käydessä otimme sen pois. Tänään suojatossua ei enää ole käytetty, eikä Oko arista jalkaansa. Ainoastaan silloin vähän, kun juuri tuo kynsi osuu johonkin.
Oko oli riemuissaan, kun pääsimme Kitkalle ja se näki täällä ne lelut, jotka eivät olleet mukana. Kuitenkin se olisi mennyt yöksi autoon, luuli kai, että autossa yöpyminen on nykyisin sääntö eikä poikkeus.
Aika jännää seurata, miten Okon käytös muuttuu päivä päivältä. Tuo haukkuminen on lisääntynyt. Nyt se kyttää olohuoneen ikkunan edessä ja kun se näkee Rovaniemen tiellä auton, se alkaa haukkua. Jos emme reagoi, se tulee luokse ja ikään kuin käskee katsomaan mitä hän näkee. Tämä on toistunut useampaan otteeseen eilen illalla ja tänään. Juuri äsken se näki rekan ajavan tiellä ja tuli hakemaan minua "silmät tapillaan ja suu selällään" katsomaan ihmettä. Kun lähdin sen mukaan, se lakkasi haukkumasta ja sitten yhdessä ihmeteltiin, minne se auto hävisi.
Naksuttelin Okon kanssa aamulla vanhoja juttuja. Sen verran Oko on viisastunut itsestään, että kun osoitan kädelläni eteeni ja sanon istu, se tulee istumaan suoraan eteeni - naks ja palkka. Sitten teen kädelläni kaaren ja osoitan viereen alas, niin Oko tulee istumaan viereen. Ihan hieno juttu. Onnistuisi vain kaikki temput ulkonakin eikä vain sisällä. Namien etsiminen on edelleen ah niin kivaa ....
Leikkinkutsu. Oko ja Oksi jaksoivat painia ihan kiitettävästi. Mukavaa, etteivät ne kuitenkaan tosissaan jähänneet, vaan koko viikon
leikki pysyi leikkinä, eikä kummaltakaan proput palaneet.
Jossain vaiheessa Oko keksi, ettei Oksi mahdu sängyn tai sohvan alle. Sitten, kun Okoa alkoi leikkiminen väsyttää, se meni piiloon (kuvassa) sohvan alle ja sieltä se "härkki" Oksia.
Ja tässä kuvassa on maailman kauneimmat silmät omistava Arco-herra. Oksilla sen sijaan on maailman orannsisimmat silmät, sanoinkin sitä oranssisilmäiseksi pojaksi.
Olemme tässä arponeet lähdemmekö ennen vai jälkeen juhannuksen Saariselälle. Täällä on nyt hommia: oksat pitäisi polttaa, heinät ajaa trimmerillä, Okon veritahraiset matot ja auton sohvan suojapeite pestä ym. tuhat hommaa. Vielä ei ole päätöstä tehty. Onneksi sää näyttää hieman kirkastuvan vai onkohan se toiveajattelua .....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti