Kyllä tuo Oko on ollut taas pari päivää ihan hassu. Se on ollut niin kiltti, niin kiltti, että tuntuu ihan ihmeelliseltä, minne se Rajaseudun Rambo oikein on kadonnut. Ja sillä on aivan mahtava huumorintaju! Jos joku väittää, ettei koirilla ole huumorintajua, se ei ole viettänyt aikaansa meidän Okon kanssa. Tosin uskon, ettei Oko ole ainoa koira, jolla huumori kukkii. Miten se sitten näkyy? Sillä on aivan erityinen katse silloin, kun se tekee "huumorilla" jotain. Tänä aamuna kun petasin vuoteita, Oko halusi auttaa. Se nappasi toisen sänkypeiton suuhunsa ja lähti kuljettamaan sitä oleskelutilaan. Siellä se kävi peiton päälle ja voi sitä katsetta - ei sitä voinut nauramatta katsoa. Menin laittamaan sen leluja "kuppiin" eli kovia kärsineeseen muovikiuluun ajatuksella, että nappaan sänkypeiton, kun Oko tulee kaatamaan lelukupin (se tekee sen usein, kun korjaan sen leluja). Siitäkös Oko riemastui. Se hyppäsi luokse, nappasi kiulun kaikkine leluineen leukoihinsa ja kipitti kiireesti kiulu suussa sänkypeiton päälle. Ja taas se katse! Sitten sitä piti taputella ja houkutella, jotta sain peiton pois ja laitettua vuoteelle.
Oko on vallan ihastunut autoelämään. Kun menemme pissalenkille, se haluaa aina palata ensimmäiseksi autoon ja vasta toiseksi mökkiin. Tänään kävin vaihtamassa auton vuoteeseen puhtaat lakanat ja vaari oli menossa Okon kanssa polttamaan risuja. Mutta Oko-poikapa halusikin autoon. Sanoin vaarille, että tulkaa nyt odottamaan siksi aikaa, kun saan vuoteen pedattua. Oko hyppäsi sohvalle ja laittoi päänsä pöydälle, kuten tuossa kuvassakin ja sillä siunaamalla sekunnilla se oli unten mailla. Tuo kuva on otettu, kun Oko odotti Kangasalla vaaria rautakaupasta. Se väsähti ikkunasta katselemiseen ja pää kopsahti pöydälle ja herra lähti Höyhensaarille.
Ja ihmettelen suuresti tuota sen asentoa, missä se pystyy nukkumaan. Se on kuin suoraan istuma-asennosta läsähdetty kasaan. Ihmettelen, ettei sen henkitorvi mene littanaan ... Luulisi parempiakin asentoja päiväunille olevan ja onhan niitä - mökissä ainakin ....
Tässä se rojottaa pöydän alla suojatöppönen jalassaan. Tosi hyvin se antoi suojatöppösen olla paikoillaan. Eilen illalla otettiin taas töppönen pois ja tänään ei ole enää verta tullut kynnen juuresta. Tosin ei ole palloleikkejä tai metsälenkkejä tehtykään. Täytyy vielä pari päivää ottaa "ilman kierroksia", jotta jalka olisi todella kunnossa sitten, kun on viisi kilometriä yhteen suunaan lampsittava erämaajärven rannalla olevalle veneelle.
Tänään kävimme Posiolla ja huomasin pakastealtaassa veripulloja. Okohan tykkää veriletuista ja me myös. Illalla paistoin verilettuja ja Oko makasi koko ajan jalkojeni juuressa keittiössä ikään kuin vahtien, että hän varmasti saa osansa letuista. Ja saihan se! Yleensä Oko ei enää vietä aikaansa keittiössä ruokaa laittaessamme kuin silloin, kun sen on todella huolehdittava siitä, että saa osansa siitä ruuasta, mikä niin hyvälle nenään tuoksuu.
Aamulla naksuttelimme vanhoja juttuja. Odotan innolla Wirenin Tommyn kirjaa, se on jo matkalla Saariselälle postin tietojen mukaan. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ottaa asia kerrallaan tuon kirjan ohjeiden mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti