Lähdimme viime perjantaina aamusta ajelemaan kohti Kangasalaa, tosin mutkien kautta. Perillä olimme maanantaina iltapäivällä ja saimme käyttöömme tämän mökin Roineen rannalta, noin 13 - 15 km Valkeakoskelle päin:
Tytär on käynyt päivisin Kangasalan keskustasta Kanakurssi nelosta oppimassa koirien kouluttamista Virenin Tommin opastuksella. Vaari ja minä olemme olleet näiden karvaisten kavereiden hoitajina mökillä.
Tässä on porukan ainoa tyttö, Kepa. Kepa täyttää 30.6. seitsemän
vuotta. Kepalla on silmissä jotain vikaa ja tytär viekin sen kohtapuolin
tutkimuksiin. Muuten kepa on entinen sypäkkä tyttö.
Ja tässä on Arco, minun armaani, aina yhtä uskollinen mummin muru.
Arco on hoikistunut kovasti sen jälkeen, kun kortisonilääkitys lopetettiin. Arco on jo täyttänyt 7 vuotta.
Ja tässä on Oksi, oranssisilmäinen hurmuri ja Okon leikkikaveri. Oksi kuuluu nuorisosarjaan eli täyttää muistaakseni syyskuussa kaksi vuotta. Oksi ja Oko jaksavat painia ja touhuta uskomattomasti, monta monituista tuntia päivässä. Välillä ne laitetaan erilleen porttien taakse rauhoittumaan
ja lepäämään seuraavaa painituokiota varten. Ihmettelen sitä, että vaikka poikien paini on hurjaa katsella, ne eivät ole satuttaneet toisiaan. Tosin nyt ensinäkemältä, kun molemmat olivat vielä taluttimen päässä, Oko äksyili Oksille ja Oksi tokkasi Okoa korvasta. Sen jälkeen ovat taas olleet ylintä ystävää.
Kukas se tämä kysyväkatseinen hurmuri on? Sehän on mummin ja vaarin
"muttunen", joka viihtyy erinomaisesti tässä hauvalaumassa, mutta
on silti onnellinen, kun pääsee välillä autoon tarkistamaan, että
kaikki hänen lelunsa ovat siellä tallessa, eikä kukaan noista kolmesta
ole päässyt niitä nappaamaan. Oko täyttää täällä huomenna (14.6.) yhdeksän kuukautta. Niin se aika kuluu!
Eilen oli kiva sää ja koirat olivat ulkona pitkän aikaa - eivät irti, vaan hihnojen päässä. Se oli rauhoittumisen ja kesästä nauttimisen rupeama. Tosin Okoa alkoi väsyttää ja se taisteli nukahtamista vastaan sinnikkäästi.
Koirien lenkittäminen käy vuoroperiaatteella, sillä kaikki neljä yhtä aikaa lenkillä olisi verrattavissa pommivaaraan. Lenkityksen hoitavat vaari ja tytär, minä toimin sisällä olevien hoitotätinä. Sisälle jäävät tarkistavat ikkunoista, että lenkille lähtijät menevät varmasti samaan suuntaan,
missä heitäkin lenkitettiin .... Tässä Oko seuraamassa tilannetta.
Matka tänne Roineen rannalle meni mukavasti. Kävimme tutustumassa todella mielenkiintoisiin paikkoihin itärajalla ja poikkesimme Hiidenportin kansallispuistoon, siellä kiersimme Hiidenportin patikointireitin. Reitin varrella oli portaita, mutta tosi näppärästi Oko oppi laskeutumaan jyrkkiäkin rappuja, tosin vaari oli varmistamassa, ettei putoamisia tapahtunut. Kuten kuvasta näkyy, rappuja riitti ja ne olivat jyrkkiä, mutta hienosti Oko selvitti nekin. On meillä vain ihana Oko-poika!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti