Saariselällä ollaan ja sääkin on tyypillinen Lapin kesäsää; sataa tihuuttaa. Kävimme viemässä Kaijalle Ivaloon vanhan Kitkan tv:n ja ajattelimme sen jälkeen lähteä pienelle kävelylenkille Okon kanssa, mutta täytynee ensin odotella, että poika nukkuu unet ja että sade lakkaa. Sitä ennen muistelen vielä Kitkalla oloa alla olevien kuvien kera.
Okosta on kiva leikki sellainen, että se piilottaa jonkun lelunsa ahtaaseen paikkaan, sitten se tulee vinkumaan meiltä apua, on tyytyväinen, kun saa lelunsa ja sama kierre jatkuu - lelu piiloon, vinkuu apua, leikkii hetken ja taas lelu piiloon .... Ovela poika tuo Oko!
Nyt vuorossa ei ollutkaan pallo, vaan Papi. Sillä leikittiin
ensin ihan "siististi".
Sitten Oko meni sohvan ja lipaston väliin ja työnsi ihan
tahallaan jaloillaan Papin lipaston alle piiloon.
Sen jälkeen se käy vinkumaan meille ja jos emme heti mene
sitä auttamaan, se tulee ihan viereen, tuijottaa pienillä
nappisilmillään ja vinkuu eli pyytää hakemaan lelua.
Ja kun se saa lelunsa, se hetken aikaa leikkii ja taas
piilottaa lelun ja sama toistuu niin kauan,
kun vain viitsimme käydä "pelastamassa" lelun
lipaston alta.
Ja kun oikein pitkään leikkii, on otettava päiväunet! Tässä
meidän vaavi nukkuu päikkäreitään.
Oli ihan pakko ottaa lähtiessä valokuva Kitkan mökistä,
sillä näin tyhjänä sen lattiaa nykyisin harvoin näkee,
kun Okon leluja on joka paikassa. Kun kasaan ne "kuppiin" tai
muuten vaan kasaan, Oko ryntää oitis levittämään taas kaiki
ympäri lattiaa.
Tänään Kaijan luona minä olin oikein ylpeä Okosta. Okohan ei ole aikaisemmin Kaijan asunnossa käynytkään, sillä Kaija asuu toisessa kerroksessa ja sinne menee ulkokautta sellaiset teräsverkkoraput, joita myöten Oko ei voi kävellä. Nytkin vaari kantoi sen sylissään sisään. Kaijan huushollissa se näytti kaikki parhaat puolensa ja käyttäytyi kuin hyvin kasvatettu lapsi konsanaan. Se totteli heti, kun sitä pyydettiin istumaan tai jos se meni jotain paikkaa haistelemaan tai halusi ottaa jonkin esineen, niin poika totteli jo puolesta sanasta. Kaija ihmetteli ja ihmetteli, miten Oko voi olla noin viisas. Ehkä se ei olekaan - on vain vieraskorea tai oikein ovela ....
Eilen illalla Oko yllätti myös meidät. Kun menin sohvalle katselemaan tv:stä Selviytyjiä, Oko tuli viereeni ja laittoin päänsä syliini. Siinä se sitten nukkui sikeästi ja minä silittelin sitä hiljakseen. Taitaa Okossa sittenkin olla vähän - ihan vähän vaan - sylikoiran verta .....
Me emme päässeetkään autolla omaan pihaan, sillä tuo liittymä on sen verran jyrkkä ja meidän auton akseliväli sen verran pidempi kuin edellisessä autossa, että auto olisi jäänyt kiinni mahastaan. Ajoimme auton Kaunispään päälle ja tulimme sieltä jalan kotiin. Onneksi yksi hallituksen jäsen oli pihalla ja tuli juttelemaan. Hänen luvallaan ajoimme auton naapuritalon (D-talon) pihaan. Huomenna on pyydettävä isännöitsijä katsomaan pihaa ja mietittävä, mitä olisi tehtävä, että pääsisimme omalle paikallemme. Suopunkitien ja pyörätien väliseen liittymään pitäisi saada lisää asfalttia ja meidän pihallemme pitäisi saada loivempi luiska eli hiekkaa, hiekkaa .... Vähän tympäännyttää ... ja kalastussuunnitelmat menivät taas pyllylleen ....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti