Olen aikaisemminkin kertonut, miten Oko tykkää kytätä autoja, pienempänä se jopa syöksähteli autojen perään, mutta nykyisin se vain harvoin syöksyy, mutta "lyö maihin" kyttäämään. Tänään oli sen verran kaunis päivä (lämmintä + 26), että ajattelimme antaa pojalle annoksen autojen kyttäämistä "siedätyshoitona". Ajoimme auton Magneettimäen parkkipaikalle ja sitten Oko sai kytätä autoja mielensä mukaan ja niin kauan kuin halusi.
Varustauduimme pitkään parkkipaikkatuokioon sateenvarjotuolein, eväin
ja kahvitteluvarustein. Oko oli valmis kuin partiopoika aloittamaan kyttäämisen.
Wautsi, mikä kuorma-auto!
Tuo pörisee niin upeasti, että on ihan pakko yrittää
päästä lähemmäksi katsomaan ....
Herttileijaa, mikä menopeli ....
Oko oli niin täpinöissään, että toinen korvakin nousi
pystyyn, mutta vain toinen. Katse oli tarkka ja pää
kääntyili siihen suuntaan, mistä hurinaa kuului.
Välillä oli leikittävä käärmettä ... Vai olisiko marsu
(katsokaahan sen suuta, hi-hi).
Kyllä elo on mukavaa ....
Waude, taas tulee ....
Vaikka lämmintä oli + 26 astetta ja ehkä enemmänkin auringossa
(parvekkeella oli + 34, ehkä tien pinnallakin), tuuli vilvoitteli
mukavasti ja teki "pesiä" turkkiin. Jännää, miten Okolla eri kohdissa on
erilaista pohjavillaa; joissakin kohdin ihan valkoista, joissakin
harmaata ja joissakin vaalean ruskeaa.
Noin kolme tuntia kului autoja kytätessä ja sitten Oko kyllästyi ja
tuli ihan omasta vapaasta halustaan autoon (vettähän sille tarjoiltiin
tämän tämän kyttäyspaikalle). Kävimme sitten tekemässä pienen lenkin
Kuusikkotunturilla ennen kotiin palaamista.
Illalla kävelimme vielä lyhyemmän luontopolun. Tälle päivälle tulikin kävelyä hieman yli 9 km. Okolla vaihtuu nyt pohjavilla. Olemme kammanneet sitä tämän tämän ja suht mukavasti poika antaakin kammata, mutta "karstalla" sitä ei saa koskea, siitä se ei tykkää.
Yksi hassu piirre tuossa Okossa on. Nimittäin se, että kun sillä on jostain syystä hyvä mieli ruuan jälkeen (onko sitten niin, että masu on täynnä vai oliko ruoka erityisen mieluista) se käy selälleen tai kyljelleen ja pesee etutassuillaan naamaansa ihan kuin kissat tekevät.
Tänään tuli postissa Tommy Wirenin kirja "Onnistu koirasi koulutuksessa". Siihen olisi paneuduttava nyt ihan kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti