Okolla on ystävätär, Halti. Tosin Halti voisi olla Okon äiti, sillä tällä neiti-rouvalla on ikää jo 9 vuotta. Halti on ainoa koira, jonka kanssa Oko on ystävystynyt. Ne tervehtivät toisiaan aina innoissaan. Tänä aamuna, kun olin Okon kanssa lenkillä, oli Halti irti omassa pihassaan. Kun se huomasi Okon, se oitis kipitti tien yli Okon luokse. Haltin "äiti" on Hippupuodin omistajarouva ja Halti on usein myös "työssä" puodissa. Koirat tapaavat toisiaan usein, sillä asumme aika lähekkäin ja lenkkireittimme on usein sama. Halti on vaarin kanssa ylintä ystävätärtä ja katsoa napittaa Jormaa silmiin aina, kun tapaavat. Jorma on nimittäin lahjonut Haltin nakinpaloilla (tätä ei taida Haltin äiti tietääkään). Oko puolestaan on hyvin ihastunut Haltin "äitiin ja isään", sen häntä heiluu ja se ryömii aina heidän luokseen odottaen taputtelua ja kehuja.
Tänään kävimme tapaamassa toista Okon ystävää, Kaijaa. Kaija on aina niin onnellinen, kun saa paijata Okoa ja tänään Oko oli aivan esimerkillinen nuori mies. Näki, miten molemmat nauttivat toistensa tapaamisesta ja halimisesta.
Oko on ihana, sitä ei voi kieltää, ei sitten millään! Kun vielä saisimme sen vetämisen kuriin (tästä ei voi syyttää Okoa vaan meidän on katsottava peiliin), onnistuisimme lopettamaan autojen kyttäämisen ja oppisi ihmisten kauniin ohittamisen. Tuo ohittaminen onnistuu yleensä lenkillä aika nätisti niin kauan, kunnes joku haluaa taputella Okoa (ja näitä yleensä riittää jokaiselle lenkille). Sen jälkeen Oko on varma, että jokainen haluaa silittää sitä tai ainakin se itse haluaisi, että kaikki vastaantulijat taputtelisivat ja kehuisivat sitä. Koiranpennun logiikkaa siis. Tässä on sellainen ongelma, johon emme oikein lääkettä keksi. Tuntuisi loukkaavalta sanoa, että ei, ei, ette saa taputella tai ihastella Okoa, tms. No, ehkä aikaa myöten keksimme keinon.
Olemme totuttaneet Okoa täällä sisällä kuonopantaan. Sen tarkoitushan on opettaa koiranpentua olemaan vetämättä. Pari kertaa olemme pitäneet kuonopantaa postilenkillä. Lenkki onnistuukin ihan suht koht tuon pannan kanssa eli Oko ei silloin vedä, mutta jotenkin itsellä on "syntinen olo".
Naksuttelua olemme myös tehneet. Tänään olen opettanut Okoa laittamaan tennispalloa kuppiin naksutinta apuna käyttäen. Kaksi kertaa olemme harjoitelleet ja äsken tuntui siltä, että Oko hiffaa asian. Tosin sanon sille aina "laita pallo kuppiin". Silloin se ottaa pallon suuhunsa ja pudottaa sen suustaan kuppiin (muoviseen pieneen löylyämpäriin). Juuri kun se pudottaa pallon, naksautan ja annan palkan. Tämä on minusta ihan kiva leikki.
Sää on ollut ihan kiva, mutta Ivalon reissu vei aikaa niin paljon, että Etelärinne II:n tunnin lenkki jäi pisimmäksi tältä päivältä, kaksi kertaa olemme kiertäneet Suopunkitien lenkin sekä tietysti tehneet näitä lyhyempiä pissatuspiipahduksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti