Olemme parina päivänä yrittäneet mahdollisimman oikeaa mittaa Okon korkeudesta. Mitan ottaminen on ollut aika vaikeaa, sillä Oko ei pysy paikoillaan, vaan käy istumaan, leikkimään tai juoksee muuten pois. Nähtävästi se ei halua strategisia mittojaan maailman tietoisuuteen. No, saamamme mitat ovat etujalkojen korkeudelta 50 cm ja takajalkojen korkeudelta 52 cm. Näyttää sille, että Oko on tässä vaiheessa hieman "takakorkea". Etujaloissa on näkyvissä vielä jonkinlaiset kasvupatit vai lienevätkö "polvinivelet". Joka tapauksessa Oko on mielestäni kasvanut aivan hurjan nopeasti. Siitä taitaa tulla isä-Fredyn kokoinen. Ei ole omena kauas puusta pudonnut, hih!
Tänään ajelimme myös Laanilaan ja kävimme juoksuttamassa Okoa talvikävelyreitillä. Aina se reitti vaan on yhtä kauniin luminen, vaikka aukeimmilla paikoilla, kuten Etelärinne II:lla, tuuli tuivertaa. Oko nauttii ihan selvästi näistä vapaista juoksulenkeistä, koska silloin vaari heittelee sen ulkolelua ja/tai lumikönttiä. Olen jo aikaisemminkin maininnut, että Oko on kova keräämään risuja. Tuolla talvikävelyreitillä on paljon koivuja, jotka ovat taipuneet lumen painosta maahan. Niitä Oko käy ravistelemassa ja katkomassa niiden oksia. Pakkasessahan oksat napsahtavat helposti poikki ja niitä on sitten kiva kuljetella suussa. Vaarilla on siis valmis työmies nuotiorisujen kerääjäksi kesäisille kalareissuille. Näillä vapaana juoksemislenkeillä huomaa selvästi, koska Okoa alkaa väsyttämään. Se alkaa piilotella lumikokkareita, kaivaa kuoppaa hankeen ja peittää lumiköntin sinne.
Olen alkanut sitouttaa Okoa naksuttimeen. Eilen naksutin 2 x 10 sarjan ja tänään 3 x 10 sarjan välillä eteisessä ja välillä keittiössä. Oko on yhdistänyt naksauksen namiin, huomasin sen tänään siitä, että vaikka vaari hyöri ympärillä, Oko kiinnitti huomionsa vain naksuun/palkkaan. Aion kuitenkin vielä useampana päivänä pelkästään sitouttaa Okoa naksuun/namiin, sillä aion käydä kirjastosta lainaamasta oppikirjan naksutuksesta ja edetä koulutuksessa sen mukaan ja hyvin hitaasti. Haluan onnistua siinä, mutta voihan se olla että haaveeksi jää. Aikaahan meillä olisi opettaa eli omasta itsestähän tämä on kiinni. Tärkeintä olisi saada poika sisäistetyksi siihen niin, että voisimme opetella ohittelua (sekä autojen että ihmisten) sekä vetämättä taluttimessa kulkemista. Eikähän se hassu ajatus olisi, vaikka Oko haluaisi naksun innostamana tehdä kaikenlaisia juttuja, sehän on nimenomaan koira, joka haluaa harrastaa.
Eilen ja tänään olemme pitkät ajat katselleet Okon kanssa lintulaudan lintuja ja oravia. Tässä lintulaudan ympärillä pyörii kolme oravaa ja nekös ovat Okosta mukavia seurattavia. Laitanpa tähän vielä kuvan yhdestä oravastakin.
Pakkanen on kiristymään päin, loppuviikoksi on luvattu jo - 20 astetta. Voi harmi, eihän noissa lukemissa voi Okoa juoksuttaa, vaan on tyydyttävä lyhyisiin kertalenkkeihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti