Oko täytti 4 kk 2 viikkoa

Tänään Oko täytti 20 viikkoa eli 4 kk 2 viikkoa. Mitattiin se meidän kotivaakalla ja painoksi saatiin tasan 17 kg. Pitäisi vielä mitata sen korkeus, sillä naapuri sanoo, että jos on näkemättä Okoa kolme päivää, se on jo sinä aikana kasvanut kovasti. Ja totta on, Oko on jo iso poika, vaikka on vielä "ihan vauva".

Tänään ajoimme autolla Laanilaan ja lähdimme sieltä Okon kanssa ns. luontopolulle eli koiraladulle. Tavallisilla hiihtoladuillahan ei saa koiria kuljettaa (vaikka jotkut pönttöpäät niin tekevätkin). Pakkasta oli vain - 2 astetta ja luonto aivan ihanan luminen. Oko sai juosta vapaana, eikä meidänkään tarvinnut sydän syrjällään vahtia autoja. Reilu pari tuntia meni reissulla aikaa ja poika otti sen jälkeen pitkät unet. Tässä alla pikkupikku videonpätkä reissulta.

 Tässä luminaama-Oko odottaa, että vaari heittää sen

lelua ja se saa sännätä perään

Paluumatkalla vaari haki postin ja Oko-poika seurasi

tarkkana vaarin liikkeitä auton ikkunasta

Huomiseksi on luvattu - 7 astetta pakkasta. Onneksi ei tuon enempää. Hyvä ulkoilupäivä on siis tiedossa. Huomenna on myös siivottava. Okosta ei lähde karvoja juuri ollenkaan. Nyt sen "munaskutkin" ovat saaneet karvapeitettä, samoin kauluskarvat ovat kasvaneet ja tuuhettuneet kuin myös vatsakarvat ja housut. Häntä näyttää jo koiran eikä majavan hännältä. Tuntuu, että karvapeitteen alusväri muuttuu koko ajan, eikä vielä tiedä millainen turkki pojalle aikuisena tulee. Poskien ruskeus on vähentynyt huomattavasti vauvaviikoista, nyt posket ovat ihan hennon vaaleanruskeat. Näyttäisivät valkoisilta, jos ei valkoinen kaulus olisi vieressä.

Eilen kävimme Ivalossa. Siellä meni taas monta tuntia. Vein kirjastoon lainaamiani koirankasvatuskirjoja ja otin uusia. Neuvoista menee ihan sekaisin, kun yksi neuvoo sitä, toinen tyrmää sen ja neuvoo tätä, minkä taas kolmas tyrmää ja neuvoo sitä sun tätä. Tietysti on hyvä lukea monenlaisia keinoja pulmatilanteisiin ja ehkä niistä joku aina tehoaakin. Tällä hetkellä ainakin yksi juttu minulta tehoaa. Oko on yleensä aina puolivälissä lenkkiä halunnut käydä leikkimään oman talutinhihnansa kanssa. Se kiskoo sitä suuhunsa ja murraa ja pärrää ja kiskoo aina enemmän ja enemmän. Sitten se rassu on aivan "kääreessä" hihnansa kanssa ja jos menet sitä selvittämään, se alkaa näykkiä käsiä tai hihaa. Jos saat hihnan selvitetyksi niin se saattaa tarrata vaatteisiin. Tätä on koetettu vaarin kanssa monenlaisella keinolla saada loppumaan. On kielletty, on jätetty huomioimatta, on hiljaisella tiellä laskettu irti, ym., mutta mikään ei tunnu tehoavan. Sitten luin yhdestä kirjasta, että pitää murahtaa samalla tavalla kuin emo tekisi ja näyttää hampaitaan. No, minä olin Okon kanssa yksin kiertämässä Suopunkitietä eilen aamulla ja taas tuo ramboilu alkoi. Kun Oko roikkui hihassani kiinni, minä kumarruin sitä kohti, irvistin ja murahdin äkäisesti. Poika irroitti heti ja käveli kiltisti koko loppumatkan kotiin. Tätä samaa koetti vaari tänään aamulenkillä, mutta ehkä vaari ei osaa murahtaa ja irvistää yhtä rumasti kuin minä, sillä Oko luulee sitä leikkiin kutsuksi. Sen pylly on pystyssä, häntä heiluu ja se haukkuu ja pyörii iloisesti vaarin ympärillä. Vaarihan meillä yleensäkin on leikkinyt Okon kanssa ramboleikkeijä (minä en), ehkä senkin takia Oko (ainakin toistaiseksi) pitää minun murahdustani "arvossaan". Minun murahdukseni ovat vielä toistaiseksi tehonneet. Täytyy vain säästää niitä harvoihin kinkkisiin tilanteisiin, ettei poika ala pitää niitä pelkkänä lässytyksenä. Toisaalta säälittää, kun se on murahdukseni jälkeen niin anteeksipyytäväinen. Tuntuu kuin olisin puraissut sitä ....

Eilen ostin "hävyttömän kalliita" poronsydämiä ja liottelin niitä laimeassa etikkavedessä yön yli. Kulmapaisti olisi ollut halvempaa, mutta tajusin hintaeron vasta kotona. Jorma antoi Okolle illalla pienen palan sydäntä ja sekös oli pojasta ah niin ihanaa. Se ei alkuun raatsinut kuin lipoa sitä, sitten se heitteli sitä ympäri lattiaa ja makaili vieressa vahtimassa, ettei kukaan muu sitä nappaa. Lopuksi se sitten herkutteli ja söi palan. Sama toistui tänä aamuna. Aamulla kuutioin sydämet ja laitoin ne uunipussiin kypsymään miedossa lämmössä mureaksi. Kun olivat kypsiä, laitoin ne vielä kuivahtamaan uuniin. Nyt Okolle on naminameja opetuspaloiksi moneksi päiväksi. Ostin eilen myös kaksi pullollista poron verta. Oko tykkää valtavasti veriletuista ja hyvältä ne maistuvat meistäkin.