Kaveripiiri kasvaa .....

Sitä mukaa kun liikuskelemme täällä Okon kanssa, sen kaveripiiri kasvaa (ja meidän tuttavapiiri samalla). Okohan alkoi jossain vaiheessa räyhätä näkemilleen koirille. Nyt taisimme keksiä asiaan ratkaisun. Olemme nimittäin kyselleet vastaantulevilta koiranomistajilta, voivatko koirat tehdä tuttavuutta. Tähän mennessä kaikki ovat suostuneet. Yleensä olemme antaneet niiden vain hieman haistella toisiaan ja sitten toivottaneet hyvää päivän jatkoa ja lähteneet eteenpäin. Tämä on aivan selvästi vähentänyt ellei kokonaan lopettanut Okon haukahtelua muille koirille, enää ei "ahvenen evä" nouse ylös sen nähdessä koiran. Halti on aina ollut poikkeus. Oko on saanut touhuta Haltin kanssa aika vapaasti ja Halti on ainoa, johon Oko ei suhtaudu tietyllä varauksella. Olen huomannut, että Oko tekee tuttavuutta toisiin koiriin aika varovaisesti, joskaan se ei osoita selviä pelkäämisen merkkejä. 

Olemme käyneet koirapuistossa monena päivänä peräkkäin. Eilen olimme ensin omalla porukalla, mutta sitten sinne tuli mies koiransa kanssa (taas uusi tuttavuus Okolle ja meille). Koiran rotu jäi minulle arvoitukseksi ja harmitti, kun ei ollut kameraa matkassa, jotta olisin saanut siitä kuvan. Joku metsästyskoira kuitenkin. Tämä oli kaksi vuotias tyttökoira ja sen nimi oli "Akka", tosin fiinimpi kirjoitettuna eli Acca. Tytteli oli rajunpuoleinen liikkeissään, hieman Oko arasteli noin räväkän neidon seurassa. Oko ei oikein reilusti uskaltanut leikkiä Akan kanssa, vaan tuli tämän tämän luokse ihan jalkojen viereen. 

Tämän päivän uusi tuttavuus oli Wagner. Wagnerin tapasimme pian Okon hakemisen jälkeen, mutta silloin emme vielä antaneet niiden tehdä tuttavuutta. En muista olenko aikaisemmin tästä kertonut, mutta vaari oli nimen perusteella ristinyt koiran Vihaiseksi Wagneriksi, sillä poika on mielestämme naamaltaan ihan sarjakuva-Wagnerin näköinen. Wagner on 4-vuotias, eikä ollenkaan vihainen. Tekivät ihan sovussa Okon kanssa tuttavuutta. Wagnerista sain muutaman kuvan ja laitan tähän pari:

Kuvan ottamisvaiheessa olimme jo ystävystyneet

Wagnerin kanssa, joten ilme ei ole enää yhtä

yrmeä kuin normaalisti

Kun Wagnerin emäntä kiinnitti sen tolppaan ja

lähti Kuukkeliin ostoksille, päästi Wagner oikein

kunnollisen kutsu-ulinan....

En ole ihan varma, mutta luulen, ettei Wagner ihan puhdasrotuinen beagle ole. Sillä on suhteessa pieni vartalo ja iso pää sekä "hitonmoiset vehkeet". Sen pää on aika pullea, kasvoissa on poimuja (eivät näy kuvassa) ja turkki tuntuu yllättävän pehmoiselta, vaikka ulkonäöstä luulisi, että se on karkeaa karvapeitettä. Mukava poika joka tapauksessa. 

Koirapuistossa ei ollut tänään toisia, joten Oko sai juosta sydämensä kyllyydestä lelujensa perässä. Ja tietysti mummo filmasi pienokaistamme:

 Tässä tuijotetaan vaaria ja tarjotaan lelua uudelleen

heittämistä varten

 Kiiruusti haetaan lelu ja juostaan se suussa

pitkin ja poikin "tuli takapuolen alla".

 Välillä on pysähdyttävä vetämään henkeä ....

 Ja taas mennään "hullun kiilto silmissä" ....

Nyt en enää jaksa, eiköhän lähdetä kotiin ....

Aamulla kiersimme jo Etelärinne II:n ja nyt postilenkin yhteydessä kävimme leikkimässä tuolla koirapuistossa. Tänään Oko on nukkunut aika vähän, se tahtoo kytätä jokaista ääntä ja liikettä pihalta. Lapsia on talossa useita ja leikkivät pihalla lumileikkejä, eikä Oko ole tottunut "häiritseviin ääniin" silloin, kun se nukkuu. Vai olisiko jo yliväsymystä? Jos se ei saa nukutuksi, täytynee iltalenkki tehdä lyhyemmän kaavan mukaan. 

Aamulla Okon kanssa on tehty entisten asioiden kertausta. Jo muutamana päivänä ihmisten ohittaminen on onnistunut suht kivasti. Tänään taisi mennä jopa niin nappiin, että vain yhdeltä vastaantulijalta "kerjäsi" taputtelut - ja tietysti myös sai ne. Autoja sen sijaan vahditaan, mutta jonkinlaista rahoittumista tapahtuu, jos ehdimme pyytää Okon istumaan ennen auton ohitse menoa. Silloin se toisinaan tyytyy istualtaan nätisti tuijottamaan autoa ja haikeasti katsomaan sen perään - ja välillä saa pitää hihnasta kynsin hampain kiinni, ettei mummelikin lähtisi pojan matkaan.

Niin, en oikein tiedä mitä ajatella noista autoista tai toisista koirista. Meillä on ollut käsitys, että Oko ei pelkää mitään, mutta ei se ainakaan toisten koirien luokse ryntää torvet soiden, vaan hieman arastellen. Pelkoako? Autojahan Oko katselee yleensä valliin nojaten tai sitten maaten, jos vallia ei ole. Onko tuo maahan menokin jonkinlaista pelkoa? Kumpa tietäisi!