Oko katseli koiralaumaa turvallisen välimatkan
päästä, tosin tässä kuvassa ollaan jo lähdössä pois.
Osa vetokoirista oli todella söpöjä, esim. nämä kaksi,
mutta osa oli vähemmän kauniita. Mielestäni näitäkin
hauveleita (vetokoiria) pitäisi harjata ja hoitaa, ettei menisi pelkäksi
rahan tienaamiseksi. Onnellinen koira on isäntänsä/emäntänsä
ylpeys, vaikka voihan olla niinkin, että koirilla tienattu
eurokasa on omistajalle tärkeämpi.
Tässä osa valjakoista valmiina kuljettamaan
turisteja
Tänään harjoittelimme aamulla naksuttamalla tassun laittamista alustalle. Nyt Oko hiffaa ihan täydellisesti homman, välillä tulee molemmat tassut, välillä vain toinen. Huvitti, sillä homma onnistui aamulla heti "jetsulleen", aikaisemmin ei ihan noin topakasti ole mennytkään. Myös paikalla olo sujui tosi mallikkaasti, vaikka olin tuulikaapissa "piilossa" pitkän aikaa, kävin myös pesuhuoneessa, makuuhuoneessa ja kävelin keittiössä, kunnes menin antamaan palkan. Koko ajan poika oli mallikkaasti vaarin hanskan vieressä makaamassa paikoillaan. Nyt olen ollut huomaavinani, miten Okon oma vireystila vaikuttaa näihin naksu- ym. juttuihin. Tehtiin myös namipalojen etsiminen mattorullasta eli Oko kuonollaan rullaa mattorullaa auki ja napsii namit (kuva ei ole oikein hyvä, sillä koko ajan oli liikettä):
Okon kuono kulkee maton laidalta toiselle ja
samalla se "purkaa" mattoa ja napsii nakinpaloja.
Kun aamupalan ja harjoittelun jälkeen oli vähän aikaa huilattu, lähdimme hakemaan lehden ja samalla lenkille. Tänään kävimme tutustumassa Saariselän koirapuistoon. Talvikävelyreitillä ei Okoa voi enää vapaana juoksuttaa, sillä täällä on porukkaa pilvin pimein joka paikassa. Onneksi koirapuistossa ei ollut muita ja Oko sai juosta ja temmeltää mielin määrin ulkolelunsa kanssa. Yllätys oli, että puistossa oli joitakin harjoitus-/agilitytelineitä (tai niihin viittaavia), toivottavasti ovat lumien sulamisen jälkeen kunnossa, olisi kiva käydä harjoittelemassa "agilityn alkeitakin", vaikka emme edes ajattele agilityä harrastavamme. Tärkeämpää kuin kilpailut meille on se, että poika on onnellinen ja sillä on monenlaista touhua ja tekemistä eli leikki-tokoa ja leikki-agilityä, unohtamatta risujen keräämistä nuotiotulia varten. Tunnin verran Oko kanssa leikittiin koirapuistossa ja reilu pari tuntia vierähti tällä lenkillä. Tässä pari kuvaa:
"Tiukka" katse seuraa, koska vaari kaivaa ulkolelun
esiin.
Voi pahus, puuhunko se nyt jäi. ei auta kuin hypätä!
Tämä kuva on epätarkka, mutta mielestäni tästä näkee,
miten komeita loikkia mennään eteenpäin lelun perässä,
olisi pitänyt ottaa liikkuvan kuvan ohjelmalla,
mutta eihän se koskaan kamerasta
silloin löydy, kun olisi tarpeen.
Nyt Oko on ottanut päivätirsat, syönyt poronluuannoksensa ja noin reilun puolen tunnin päästä lähdemme uudelleen ulos. Nyt on ensimmäinen oikein keväinen päivä, ulkona on + 3 astetta lämmintä, parvekkeelta on penkiltä lumi sulanut ja räystäistä tippuu vesi. Ei tällaisena päivänä voi sisällä olla kuin pakolliset kuviot .....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti