Bordercollie Oko: Käytös muuttuu päivittäin

Oko tarkkailee tilannetta aurausvallin päällä

tänään aamupäivälenkillä

Tuntuu kuin Okolla olisi nyt vauhtivaihe kehityksen suhteen päällä - tai sitten ei. Joka tapauksessa sen käytös vaihtelee päivittäin, vaikka me omasta mielestämme emme ole muuttaneet käytöstämme mitenkään. Tässä esimerkkejä: Oko on aina tiiviisti nukkunut makuuhuoneessa meidän kanssamme. Se nukkuu joko omassa sängyssään tai jos tulee liian kuuma, siirtyy makuuhuoneen ovinurkkaan nukkumaan. Lisäksi se on aina herättänyt minut joko käpälällä läppäämällä tai lipaisemalla tai muuten tunkemalla öisin, kun sitä pissattaa. Joku aika sitten se alkoi aamuisin hypätä sänkyyn ja nukkua tuhnustaa otsa otsaa vasten (milloin vaarin, milloin minun lähelle) ihan liki, kaipasi ihan selvästi läheisyyttä. Hah, vaikka sovimme, että emme anna Okon tulla sänkyyn silloin, kun vuode ei ole suojattu päiväpeitolla, tämä sopimus levisi kuin Jokisen eväät. Tuntui niin kivalta saada poika viereen varsinkin, kun se niin kiltisti tunki lähelle ja oli niin vauvaa, niin vauvaa. Mitä sitten tapahtui? Nyt parina kolmena yönä Oko ei ole herättänyt minua laisinkaan. Eikö sillä enää olekaan pissahätää öisin? Kun itse yöllä havahdun, koetan heti kädelläni onko Oko omassa sängyssään ja jos ei ole, yritän pimeässä nähdä sen valkoiset etukäpälät, hännänpään ja kauluksen, jotta tietäisin missä se on. Yleensä se on silloin ollut makuuhuoneen ovinurkassa nukkumassa. Nyt muutamana yönä se onkin ollut nukkumassa eteisessä tuulikaapin ja pesuhuoneen kulmassa. Ajattelin, että Okolla on liian kuuma makuuhuoneessa ja olen alentanut siellä lämmön 17 - 18 asteeseen. Silloin, kun Oko tuotiin meille, pidimme makuuhuoneessa 22 asteen lämpöä, sitten kun pojalle alkoi turkki tuuheta, alensimme lämmön 20 asteeseen ja nyt yöksi tuohon 17 - 18 asteeseen. Nyt parina kolmena viime yönä vaari on käyttänyt Okoa ulkona silloin, kun on itse havahtunut, koska Oko ei itse ole herättänyt. Aamuisin Oko ei ole tullut ollenkaan aamuisin vuoteeseen, eikä herättänyt minua. Tänä aamuna heräsin siihen, kun Oko hipsutti eteisestä olohuoneeseen. Olemme miettineet, onko Okon pidätyskyky öisin nyt jo muodostunut sellaiseksi, ettei sen ole tarvetta meitä herättää. Toisaalta ajattelemme, onko sen rohkeus kasvanut niin, että se lähteekin aamulla seikkailemaan lelujensa luokse, eikä enää koe tarvetta herättää meitä. Tänä aamuna se nimittäin oli lelukasansa luona, kun hipsin vuoteesta sen perään. No, oli mitä oli, mutta muutosta entiseen on joka tapauksessa tapahtunut. Vaikka se ei enää ole sänkyyn tunkenutkaan aamuisin, sillä on kuitenkin paijaamiskaipuuta. Se tulee jalkojeni juureen nyhjäämään ja ihan selvästi kaipaa mummon lepertelyä, kehumisia ja silittelyä.

Yksi selvääkin selvempi muutos on ollut se, että eilen eikä tänään Oko ole pyrkinyt vastaantulijoiden siliteltäväksi, vaan on joko "liimautunut" tien pintaan pää käpälien päälle ja katse tiukasti vastaantulijaa tuijottaen. Sitten, kun tulija on mennyt ohi, tulee tosi kiire nuuhkimaan sen jalanjälkiä. Tänä aamuna se jopa käveli lähes huomioimatta muutamaa vastaantulijaa. Edistystä? Johtuisikohan tuo siitä, että porukkaa tänne Saariselälän teille ja poluille on tullut jo Okonkin mielestä ihan likaa, jotta kaikkien kanssa ei enää viitsikään kaveerata?

Tänään aamupäivälenkin kiersimme Kaunispään Etelärinne II:n teillä. Otin sieltä muutamia maisemakuvia, sillä aurinko paistoi niin ihanasti.

Pitihän se kakkakuvakin ottaa .... hyvä kakka ....

Eilen kävimme Okon kanssa pitkän lenkin. Lähdimme jo puoli kymmeneltä ja oli vasta kahden jälkeen takaisin. Kävelimme talvikävelyreittiä myöten Laanilaan, sieltä tulimme Viskitietä myöten Vanhaselälle ja taas siirryimme talvikävelyreitille ja urheilukentän sivuitse tulimme kylän halki kotiin. Illalla kiersimme vielä Suopunkitien lenkin. Nyt oli talvikävelyreitilläkin väkeä, joten Okon leikkituokiot ja irtioloaika jäi vähäisemmäksi kuin normaalisti. Silti se sai reippaasti liikuntaa ja uni maittoi koko illan. Tässä eiliseltä lenkiltä pari kuvaa: