torstai 3. tammikuuta 2013

Autojen kyttäilyä

Eilen illalla myöhään ennen nukkumaan käyntiä kävelimme Okon kanssa vielä Suopunkitien lenkin, sillä kummasti poika iltaunien jälkeen oli pirteänä juuri silloin, kun me ajattelimme lähteä Höyhensaarille. Onneksi tuo lenkki on ainakin parina iltana rauhoittanut pojan helposti unten maille. Eilen sille tulikin paljon liikuntaa.

Tänään saattelin Tuijun Tunturihotellille odottamaan lentoasemalle menevää bussia. Jorma käytti Okoa sillä aikaa Suopunkitien lenkillä ja aamulla aikaisemmin pojat tekivät saman lenkin. Iltapäivällä lähdimme kolmestaan postilenkille. Väkeä oli paljon liikkeellä ja Oko oli ihan "hepulissa". Lisäksi hepulia lisäsi kova liikenne. Oko nousi lumivallin päälle ihmettelemään autoja menomatkan aikana. Oli tosi tarkkaa touhua seurata autojen lähestymistä ja ohitse menoa. Tulomatkalla se keksi "kyttäämisen". Kun se näki vallin takaa kurkkiessaan auton valojen lähestyvän, se kyyristyi eli ikään kuin piiloutui vallin taakse ja sitten kun auto oli ohitse, se olisi tosi mielellään lähtenyt perään ottamaan autoa kiinni. Onkohan tämä sitä paimennusvaistoa vai sen keksimä uusi leikki? Tänäänkin Okolle tulee mukavasti liikuntaa. Illalla ajattelimme vielä kiertää "unenkeruulenkillä" Kaunispään rinteellä Etelärinne II:n kautta. Viime päivät on ollut mukava sää ja näyttäisi, ettei kovin pahoja pakkasia tulisi lähipäivinäkään.

En voi kuin ihmetellä, miten Okon suuhun pukkaa vauhdilla uusia hampaita. Vasta pari päivää sitten oli kolo ja nyt ovat uudet helmiäishampaat jo entisten kokoiset ellei suuremmatkin. Katselin tänään sen yläleuan etuhampaita ja näyttää sille, että niistäkin kaksi keskimmäistä olisi uusia hampaita, ainakin ne näyttävät paljon suuremmilta kuin aikaisemmat hampaat. Oko on kyllä kovasti järsinyt naudannahkaluita, poronluita, pakasteporkkanoita ym. ym. Samoin se lenkillä ollessamme retuuttaa Rukkasrottaa, joten ei ole ihme, jos pienet hampaat häviävät kuin tina tuhkaan. Minä tietysti odotan, että sen piikkimäiset kulmahampaatkin vaihtuisivat mahdollisimman pian.

Eilen otin Okosta muutaman kuvan ja laitan niistä tähän pari:

Okon korvat ovat aika lailla tasassa, mutta kun Okoa alkaa lenkillä väsyttää, sen toinen korva löpsähtää alemmas. Luulen, että Oko saa kuin saakin puolipystyt korvat. 

Tässä poika oikein asettui poseeraamaan. Ilme kysyy, enkö olekin pahuksen komea poika ...

Huomenna viemme Okon Ivaloon eläinlääkärille saamaan tehoste- ja rabiesrokotukset. Saas nähdä, saako hammaslääkäri katsoa pojan suuhun. Veikkaan, että ei. Mielenkiintoista kuulla lääkärin komentti pojasta. Harmi vain, että Ivalossa taitavat eläinlääkärit olla "koneen tuomia", edellisellä käynnillä oli helsinkiläinen eläinlääkäri ja nyt joku toinen nimestä päätellen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti