EU-passi ja painon tarkistusmittaus, 14,8 kg

Tänään kävimme Okon kanssa eläinlääkärissä. Oko sai rabies-rokotuksen, tunnistesirun ja mikä tärkeää, myös EU-passin. Valokuvan lisäämme passiin sitten, kunhan Oko saavuttaa täyden ulkomuotonsa, sillä väritys saattaa vielä hieman muuttua. Nyt lääkäri kirjoitti väritykseksi passiin black-white-brown. Ruskea väri näkyy parhaiten takajaloissa, mutta tohtori oletti, että myös pään ruskea väri tulee paremmin esille, kunhan poika kasvaa. Kolmen viikon päästä rabies-rokotuksesta voimme suunnitella ulkomaanmatkaa, tosin suunnitelmia ei vielä edes ole. 

Tässä se on! Passi on voimassa koko koiran

eliniän, kunhan rokotukset on hoidettu säädösten mukaisesti.

Olimme nyt kunnan vakituisen eläinlääkärin vastaanotolla. Ihana lääkäri Okon ja meidänkin mielestämme. Tohtorin mielestä ei voisi täydellisempi bordercollie olla kuin Oko on. Lääkärillä itsellään oli ollut myös bordercollie, joka eli 16-vuotiaaksi. Tohtorin mielestä aivan ihana rotu! Okolla puolestaan ei ollut minkäänlaisia ikäviä muistoja edellisistä käynneistä. Poika oli niin topakka kuin vain olla voi. Yhtään ei arkaillut, vaan nuuhki tarkasti kaikkia paikkoja ja kun tohtori sanoi, että tulkaa tänne, Oko oli ensimmäisenä siirtymässä hoitohuoneeseen. Sekä rokotus että sirutus tapahtui niin, ettei Oko hoksannut asiasta yhtään mitään. Sehän olettaa, ettei kukaan tekisi sille mitään ikävää! Omasta mielestäänkin se on maailman ihanin koira (niin meistäkin tuntuu, hih). 

Ja taas kotiin tultuamme, Oko oli ikionnellinen. Kai sitä jonkin verran rassaavat nämä kaupassa- ym. asioilla käynnit, vaikka sillä onkin innostusta ja tarmoa seurata ihmisiä ja autoja! Kotiin tultua se alkoi heti leikkimään pallolla, heitteli sitä ja naudanlihaluitaan pitkin lattiaa ja juoksi sitten niiden perässä. Tässä vielä kaksi kuvaa tältä päivältä:

Okon paino oli eläinlääkärin vaakassa 14,8 kg eli edellinen kotivaakamittaus heitti hieman. Okon paino on noussut edellisestä mittauksesta 500 g viikossa. On poika kasvanut korkeuttakin. Sen häntä on tuuheutunut ja karvat ovat kasvaneet pidemmiksi. Myös korvien seutuun on tullut pitempää karvaa eli taitaa herralle kasvaa kaulus! Eläinlääkärin kanssa oli puhetta kastraatiosta ja hän suositteli, ettei alkutalvelle (lokakuusta alkaen) sitä tilattaisi, koska silloin alkavat eläinlääkäreillä porohommat. Todennäköisesti käytämme Okon kastraatiossa elokuussa, jos Eija koirineen tulee lomalle syyskuussa. Täytyykin jutella tyttären kanssa. 

Nyt meillä on turvasirun numerokin ja se on 985170002264432. On vielä mietinnässä ilmoitammeko Okon Turvasiru.fi- vai Kennel-liiton Fix-rekisteriin. Emme aio Okon kanssa minkäänlaisiin kilpailuihin, vaan pidämme Okon touhussa ja itse Okon avulla pidämme oman fyysisen ja henkisen hyvinvointimme huipussaan. Ja tyytyväisiä olemme olleet, tuntuu kuin olisimme saaneet pienen lottovoiton (toivottavasti Okostakin tuntuu samalta, kun tuli meidän pojaksemme), sillä ei voisi täysjärkisempää ja elintoiminnoiltaan parempaa koiranpentua toivoa. Oko ei säiky, sen vatsa toimii esimerkillisesti ja koira on kaikkiruokainen. Tänään erityistä herkkua oli appelsiini!