Hurja hyppy ja sydämentykytystä

Oko-pojalla on ensimmäisen kerran vatsa sekaisin. Tänään on kakka ollut velliä. Mietimme onko se syönyt jotain sopimatonta vai saiko se eilen ihan liikaa ruokaa. Äsken muistin, että viime kerralla kun Oko oksensi, se oli syönyt broilerinliemessä turvotettuja nappuloita ja eilen Jorma antoi sille myös broilerinkoipilientä (uunipussiin jää aina nestettä, kun kypsennämme broileria). Nähtävästi näissä on joku mauste, joka edellisellä kerralla aiheutti oksennukset, mutta nyt, kun poju on jo "jätkän" kokoinen, se laittoi vatsan sekaisin. Sovittiin, että emme anna enää broilerinlientä Okolle. Tänään poika on ollut piimä-riisi-keitetty kananmuna -ravinnolla. 

Tähän tekstiin laittamani kuvat on otettu uudella Canon-pikkukamerallani. Sain sen eilen postissa ja olen yrittänyt opetella sen saloja. Ihan hyviä kuvia mielestäni sillä saa, vaikka kamera on pieni, eikä ollut kovin kalliskaan. Se mahtuu hyvin taskuun tai rukkaseen.

Niin, Oko aiheutti meille tänään paitsi huolestumista sen ruikulla olosta, myös sydämentykytyksiä. Poika yritti nimittäin hypätä keittiön pöydälle. Niin, ihan oikein, SE YRITTI HYPÄTÄ KEITTIÖN PÖYDÄLLE! Normaalisti se nostaa etutassut pöydän reunalle ja katselee, olisiko sopivaa "särettävää", kuten mummon kameraa, tms. Nyt se sen sijaan yritti ihan oikeasti loikata pöydän päälle. Eihän se sinne päässyt, koska ponnistusmatka oli ihan liian lyhyt. Pojan rinta otti kiinni pöydän reunaan ja se tipahti selälleen lattialle. Kyllä me pelästyttiin! Kun se nousi pystyyn, se linkutti kolmella jalalla oman mattonsa päälle, toista takajalkaa piti ylhäällä. Kun vaari tutki pojan jalkaa, näytti ihan sille, että se olisi ollut hetken krampissa. Paijasimme poikaa ja hetken perästä se oikaisi jalkansa. Vaari meni ottamaan jääkaapista savulihaa ja pyysi Okoa luokseen. Ei poika enää muistanut kipeää jalkaansa, vaan kipitti vaarin luokse. Ihan hyvä. Luita ei siis ole poikki tai murtunut. Kävin jo Okon kanssa ulkona ja ihan hyvin kaikki toimi. 

Eilen Oko tutustui tällaiseen "olentoon" postilenkillä. Vähän sitä pelotti ohittaa kolmea hevosta, ei uskaltanut edes haukkua, ihan pientä murinaa kuului heti ohitettua. Tänään otin kuvan hepasta, kun kävin hakemassa lehden.

Tämä on Sussu ja se ajeluttaa Saariselällä turisteja.

Mitään erityisempää ei ole touhuttu. Eilen lenkkeiltiin ja tänään on vaari kiertänyt Okon kanssa kaksi kertaa hiljalleen Suopunkitien lenkin. Nyt illalla käymme vielä saman lenkin. Oko tykkää olla ulkona niin kovasti, nähtävästi sillä on siellä paljon enemmän nähtävää ja tarkkailtavaa kuin täällä sisällä. 

Tilasin jokin aika sitten netin verkkokaupasta Okolle kaulapannan, mutta vaarin mielestä se oli "liian julma". Ostettiin sitten S-marketista heijastava panta. Okolla on ollut käytössä Y-valjaat, joiden metalliosan päälle virkkasin laput, jotta ne eivät pakkasella hyötäisi kylmää. Innostuin kuitenkin ostamaan viime viikolla Okolle samanlaiset heijastavat valjaat kuin kaulapantakin oli. Nuo valjaat ovat olleet hyvät, ne on helppo laittaa päälle. Y-valjaiden kanssa saimme temppuilla, Oko ei tykännyt niiden päälle laittamisesta. 

Tänään emme ole liiemmin leikkineet ulkona palloleikkejä tai potkiskelleet lumimöykkyjä, jotta Okon vointi ei huononisi. Kovasti se kuitenkin kärttää leikkimistä ja sitten nukkuu lenkin päälle. Tässä tämän päivän "väsykuva":

"Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme ..." lauletaan

laulussa Karhunpoika sairastaa. Uni on lääkettä

myös meidän pienelle Oko-pojallemme. 

Laitan tähän vielä pari kuvaa Saariselän "jouluvaloista" tai oikeammin talvivaloista, sillä nämä valothan palavat pitkälle kevääseen. Kuvat sen takia, että Eija näkee, millaisia kuvia hän kamerallaan saa. Tosin minullakin on vielä opettelemista, mutta tyytyväinen olen ostoksen hinta/laatusuhteeseen.