Eilen illalla huomasimme Okolla yhden etualahampaan heiluvan. Tänään illalla katsoin sen suuhun ja yllätys, yllätys, juuri tuon heiluvan hampaan takaa puskee uutta hammasta. Voihan harmi! Yritimme vaarin kanssa oikein tosissaan saada Okolta irroitettua tuon heiluvan hampaan, mutta se ei onnistunut. Poika pistää hanttiin niin maan perusteellisesti! Mutta ei auta, aamulla hammas otetaan pois sanoi poika mitä sanoi. Kai tällaisessa tapauksessa sääli on sairautta! Uskomattomat voimat sillä jo on. Kyllähän me voimissa sen voitamme, mutta kun se on liukas ja notkea kuin käärme, niin se vänkää itsensä irti ja heiluttelee päätään niin, ettei pikkuruisesta hampaasta saa kunnon otetta. Soitin jo hädissäni tyttärelle ja tytär oli vähän sitä mieltä, että olemme "ynneröitä" ja "että kyllä yksi koiranpentu pitäisi pystyä hoitelemaan", mutta, mutta ...... Meillä taitavat oikeat otteet olla hakusessa. No, jos me emme saa huomenna hammasta itse irroitettua, täytyy tilata eläinlääkärille aika, eiköhän tuo pienessä "humauksessa" onnistu hetkessä.
Tänään olemme lenkkeilleet pojan kanssa kohtalaisesti. Kolme kertaa on kierretty Suopunkitien lenkki ja kerran käyty postilenkillä. Oko on saanut juosta irti pyörätiellä, jos liikenne on ollut niin vähäistä. Laitoimme sen perään pitkän liinanauhan ja saamme sen nopeasti pysäytetyksi tarpeen vaatiessa. Jos liikkujia ei ole näkyvissä olemme testanneet, miten kauas se yksin menee. Olemme kääntyneet selin ja lähteneet kävelemään poispäin koirasta. Eikä mene kauan, kun Oko juoksee meidät kiinni. Hyvä poika!
Sain muutama päivä sitten Okolle tilaamani hammasharjat, ienharjan, hammastahnan, uuden pannan, harjausrukkasen ja tiikerilelun. Tiikerilelu oli mieluinen ja sitä on vingutettu kovasti. Luulin, että tuollaisella rukkassualla saisin poikaa paremmin harjattua, mutta katin kontit. Eiköhän poika kuitenkin aikaa myöten opi harjaamisesta tykkäämään. Sen sijaan sen hampaita ja ikeniä en ole päässyt harjailemaan. Sormilla saan hieroa, mutta harjat ovat vaarassa joutua päreiksi, niin innokkaasti se hamuaa niitä pureksittavakseen. Harmi vaan, sillä nyt ikenien hieronta ja harjaaminen olisi tarpeeseen, ehkä helpottaisikin tuota hampaiden puhkeamistuskaa. Jonkin verran tämä vaihe on vaikuttanut Okon ruokailuun, se ei enää ole niin perso ruuan perään. Olemme antaneet sille nyt vain kolme kertaa päivässä ruuan + namipalat, illalla luun tai possunkorvan. Penturuuan joukkoon olemme laittaneet aikuisten lammas-riisiseosta. Ihan hyvin on maittanut, maittavat namipaloina ehkä paremmin kuin turvotettuna. Nyt poika ei ainakaan ole liian lihava.
Ei ole koiranpennun elämä kivaa jos ei ole ihmislastenkaan hampaiden puhkeamisen aikaan. Eikä meistä tunnu kivalta, kun joudumme tiukkoihin otteisiin saadaksemme kiskaistuksi heilurihampaan irti. Yritettävä on kuitenkin!
Oko nylkytti jossain vaiheessa, mutta nyt olemme kieltäneet ja näyttääkin, että nylkyttäminen on vähenemässä, joskaan ei kokonaan unohdettu taito.
Silloin tällöin Oko nostaa jalkaa, mutta suurimmaksi osaksi pissaa kuin tytöt. Vaikka olemme lenkittäneet sitä pyörätiellä, se ei osaa pissata tai kakata tien reunaan (kuten täällä näyttävät toiset koirat tekevän, eivätkä omistajat korjaa kakkoja pois - tuhmia ovat), vaan menee umpihankeen tarpeilleen. Sieltä se sitten yrittää ponkaista toista jalkaa hangen päälle ja pissiä kuin aikapojat. Olemme sitä mieltä, että Okon kakat eivät koristele tiepuolia, vaan korjaamme ne aina pois, mikäli se alkaa tien reunaan tarpeitaan tehdä. Nökö ei aikoinaan myöskään tehnyt tien reunaan, vaan meni aina ojaan tarpeilleen. Toivottavasti Okosta tulee samanlainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti