Nyt illalla sain taas kokea piikkihampaiden rakkaudenraapaisun niin, että veri lensi. Oko kuitenkin tajusi olleensa liian raju ja oli niin hyvää poikaa heti puraisun jälkeen. Aika hyvin se hallitsee puremisvoimaansa, mutta välillä sitten innostuu rajummin rakastamaan. Sen leukoja kutittaa ja koko ajan pitäisi jotain pyöritellä suussa. Aikamoinen acrobaatti se on, välillä pylly pystyssä ovea vasten ja välillä "ketarat levällään".
Tässä Oko makailee pylly ulko-ovea vasten pystyssä tuulikaapin lattialla. Mitenkähän se pystyykin olemaan tuollaisissa asennoissa?
Sitten, kun olin aikani ottanut siitä kuvia,
se nosti toisen jalkansa korkeammalle ja ajatteli
kai, että "ota nyt vielä tällainenkin kuva".
Okolla on ihnat mustankirjavat anturat, täytyy ottaa
jonain päivänä sen nukkuessa anturoista kuvat.
Tänään lähdimme vähän jälkeen klo 10 kohti Ivaloa, missä meillä oli rokotusaika klo 11.00. Jouduimme kuitenkin odottelemaan, sillä eläinlääkärin vastaanotolla oli venäläinen perhe, jolla oli kaksi pientä koiraa häkissä ja nähtävästi eläinlääkäriltä tarvittiin jotain papereita koirien rajan yli viemiseksi (tai tuomiseksi). Lääkärinreissu ei muutenkaan mennyt ihan samalla tavalla kuin edellinen eläinlääkäri oli luvannut. Ivalossa on kolme eläinlääkärin virkaa, joista tällä hetkellä vain yksi on täytetty ja kahta virkaa hoitaa kuka milloinkin ja mistä milloinkin. Ensimmäisen rokotuskäynnin eläinlääkäri oli Helsingistä. Hänellä oli käytössään oman kertomansa rokotusvalmiste, joka olisi sisältänyt tehosteen+rabieksen. Nyt siellä oli toinen lääkäri, eikä rokotus onnistunut rabies-rokotuksen osalta. Tällä oli käytössä erillinen tehosterokote ja rabiesrokote, joka voidaan antaa vasta 4 kk vanhemmalle pennulle. Eli me saatiin tällä kertaa vain tehosterokote. Eläinlääkäri totesi Okolle, että "oletpa sinä vilkas". Oko olisi halunnut nuolla eläinlääkärin naaman tai sitten se olisi halunnut puraista siltä nenän, rapsuttelua se ihan selvästi toivoi ja pylly pyöri niin, ettei tarkastuksesta ja rokotuksesta meinannut tulla mitään. Eläinlääkärin oli pakko käydä Okon päälle hajareisin, jotta sai kuunneltua sen sydänäänet. Rokotus tapahtui eteisessä, sillä varsinaisen vastaanottohuoneen lattialla pötkötti iso dobermanni tietämättömänä tämän taivaallista elämän ihanuudesta. Nähtävästi sille oli tehty operaatio ja se odotteli nukutuksesta heräämistä. Tämä eläinlääkäri oli kyllä mukava. Hän varasi meille sirun ja EU-passin, johon sirun tunnistenumero merkitään. Ne saadaan sitten ensi kerralla eli samalla kertaa kuin rabiesrokotus. Näin ainakin luvattiin. Eli parin viikon päästä on taas uusi reissu eläinlääkärin luona ja uusi eläinlääkäri Okoa rokottamassa. Itse rokotteesta/rokotuksesta ei nytkään ollut minkäänlaisia jälkivaikutuksia. Okoa ei voitu punnita eläinlääkärin luona, koska huone oli varattu. Kävimme kotona puntarissa ja Oko painaa nyt 13,8 kg ja täytti tänään 16 viikkoa.
Kaija kävi autossa saamassa koirahoitoa ja Oko sai häneltä silityksiä ja kehuja. Me vaarin kanssa kävimme taas vuorotellen kaupassa. Tällä reissulla ei ollut vaikeuksia Okon autossa matkustamisessa. Se matkusti meidän välissämme tyynyjen päällä köllötellen, ihan kuin Arcokin on tottunut matkustamaan.
Oko on aina erittäin onnellinen, kun se pääsee kotiin. Jorma sanoi, että se melkein suutelee maata ja ulko-ovea, kun huomaa, että kotona ollaan. Nämä Ivalossa käynnit ovat pojalle pitkiä, tänään oltiin kotona vasta kolmen aikoihin.
Okon lenkit jäivät tänään vähäisiksi, tosin eilen tulikin ulkoiltua paljon. Nyt olemme kiertäneet vain kerran Suopunkitien lenkin ja muutaman kerran lyhyempiä pissalenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti