Uusia asioita opeteltu

Tänään on ollut mukavan lempeä sää, aamulla - 5 astetta, päivällä ehkä saman verran ja nyt illalla - 10 astetta. Lähdimme ensimmäiselle pidemmälle lenkille Okon kanssa aamulla noin puoli kymmeneltä. Aamu oli vielä sinisenhämärä, mutta eteläisellä taivaanrannalla punotti. Kun kiipesimme Kaunispään rinnettä ylös Etelärinne II:lle, auringon kajo valaisi yhä enemmän värjäten taivaanrannan turkoosista-keltaiseen-kullankeltaiseen-oranssin eri sävyistä purppuran punaan. Auringonnousua emme nähneet, mutta huomasimme miten Kaunispään rinteellä ylempänä oli suuri joukko odottamassa auringon pilkahtamista Nattasten välistä. Jos huomenna sää on yhtä suotuisa, otamme kamerat mukaan. Hanget ja huurteiset puut heijastuivat vaaleanpuinaisina. Ei voinut muuta kuin ihmetellä, miten kaunis maailma on! Kaamoshan päättyi täällä Saariselän korkeudella neljä päivää sitten ja aurinko näyttäytyy muutaman minuutin ajan, jos kiipeää Kaunispäälle sitä ihailemaan. Sen kulkua on helppo seurata, sillä hetki auringon noususta sen laskuun ei kestä kauan, mutta on kaunista katseltavaa. Oko myös nautti, mutta ehkä enemmän siitä, että sai vapaana (tosin pitkä hihna perässä) juosta ja leikkiä ulkoleluillaan. Näin hiljaisena aikana nämä vapaana olon mahdollisuudet on käytettävä tarkkaan, jotta poika oppii irti ollessa pysymään lähellä, eikä lähde tutkimaan maailmaa omin nokkinsa. Päivä oli jo täysin vaalennut, kun tulimme kotiin vasta noin klo 11, joten "hitaasti kiiruhdimme". Yleensäkin Okon kanssa liikkuminen on hitaampaa kuin ilman koiraa lenkkeily. Okon täytyy saada tutkia paikkoja, pissailla, kakkailla ja leikkiä, rämpiä hangessa ja "etsiä olematonta". Lenkin jälkeen Oko otti torkut. 

Postilenkin teimme tänään pidennettynä. Lähdimme Suopunkitien kautta Alarinteentielle ja sieltä Saariseläntielle Kappelin ja Tunturihotellin ohitse ja Vahtamantietä Jokostielle ja Kuukkeliin. Hain postin ja poika päästi pihalla konsertin. Sama toistui Kuukkelissa sisällä, kun Jorma ja Oko menivät odottamaan minua Kuukkelin käytävän alarappusille. Kävin ostamassa Okolle uusia naudannahkapuruluita. Kuulin koko ajan Okon ulinan, kun se luuli yhden (minun) eksyneen sakista. Kuukkelista tulimme suoraan kotiin ja Oko pääsi jälleen lepäämään. Lenkeillä opettelimme "ohi"-sanan merkitystä ja toivomme kovasti, että Oko oppisi antamaan autojen mennä ohi ilman suurempia peräänjuoksuja. Samoin opettelimme ohittamaan nätisti ihmisiä. Näimme jopa vihaisen Wagnerin tällä reissulla. Wagner on beagle, joka on ihan oikeasti vihaisen näköinen, mutta kuulemma kovin leikkisä ja toisia koiria rakastava. Emme kuitenkaan vielä antaneet Okon tehdä tuttavuutta Wagnerin kanssa, vasta reilun kaksi viikkoa rabies-rokotuksen jälkeen se saa haistella toisia koiria. Oikeastaan olisi vielä parempi, jos se malttaisi kävellä ihmisten (ja toisten koirien) ohitse vetämättä ja luulematta, että kaikki haluavat ihan varmasti sitä, että Oko menee lirkuttelemaan niiden jalkojen juureen ja pyytämään kehuja ja silittelyjä. 

Nyt illalla kiersimme Suopunkitien lenkin. Eiköhän poika ole saanut tänään liikuntaa ja ulkoleikkejä sallitun määrän. Taivas oli kirkas ja tähtinen. Pakkanen oli kirinyt - 10 asteeseen. 

Tässä on tämänpäiväisiä "otoksia". Oko leikkii oman ulkolelunsa narulla lenkiltä tultuamme. Otin nämä kuvat siksi, että näkyisi, miten valkesta kauluksesta häntään päin on "harmaa vyöhyke" ja toinen hieman kapeampi on etujaloista häntään päin. Otin vielä lähikuvaakin karvapeitteestä, mutta eihän siitä kovin terävä kuva tullut. Ylimmästä kuvasta erottaa tuon "harmaan alueen" paremmin. Sanotaan, että koira ja isäntä muistuttavat toisaan. Onkohan Okon harmaa osanottoa Jorman harmaista hapsista. 

Tänään olemme opetelleet uusia asioita. Olemme opetelleet seisomaan. Aika hassua, että emme Okon ollessa pienempi opettaneet sille seiso-sanan merkitystä, vaikka se onkin aika tärkeä mm. eläinlääkärikäyntejä ajatellen. Opettelemme myös kulkemaan namipalojen ohi eli "ei" sanan merkitystä. Luin kirjasta, että tuo namipaljon ohittaminen olisi tehokas tapa "ei"-kiellon oppimiseen. Namipalojen ohittamisen jälkeen pyydetään koiranpentu istumaan, ottamaan katsekontakti ja sitten sille annetaan kehujen kera vielä parempi namipala kuin ohitettava oli. Vielä olisi opetettava "seis" tai "pysähdy"-käsky, sillä se on varsinkin Okon vapaana ollessa tärkeää osata. 

Tänään ensimmäisen kerran kuullessaan sanan "lähdetäänkö ulos" Oko meni eteiseen ja yritti hypätä oman remminsä naulasta. Onkohan se ihan tosi, että se ymmärtää jo sanan merkityksen ja tietää, että remmi on oltava matkassa?