lauantai 26. tammikuuta 2013

Vieraskorea Oko

Sandra, Oko ja Timi

Okolla on ollut nyt hauskaa, kun meillä on vieraita. Sandra ja Timothy tulivat torstaina ja siitä lähtien Oko on ollut niin sylivauvaa, niin sylivauvaa että! Jännää se, että poika ei nykyisin enää juurikaan pyri meille kummallekaan syliin, mutta nyt Sandran ja Timin syli on maailman extra paras paikka! 

Torstaina veimme Okon lentoaseman saapuvien tulohalliin. Siellä sillä olikin ihmettelemistä. Ihmisiä oli paljon ja Oko olisi tietysti halunnut, että kaikki olisivat taputelleet sitä. Istuimme odottamassa lennon saapumista aika lähellä ovea ja Oko oli lattialla mahallaan ja sen etutassut taputtivat lattiaa odottaen kiihkeästi, että ohi kulkevat ihmiset olisivat tulleet sitä taputtamaan. Ja tulihan osa, sellaiset, joilla oli koiria itselläänki. Ja Oko oli mielissään!

Perjantaina eli eilen kävimme koko porukalla Inarin kirkolla. Sandra ja Timothy kävivät tutustumassa saamelaismuseo Siidaan, vaari, Oko ja minä odottelimme autossa. Tosin minä kävin Okon kanssa ulkomuseossa ja lumiteatteriin tutustumassa. 


Tässä olemme Okon kanssa lähdössä ulkomuseoon, kuvassa oleva riekkoveistoskuja ohjaa lumilinnateatteriin, missä osa alkuperäiskansojen festifaalien ohjelmasta esitetään. Näiden riekkopylväiden sisällä on sähkövalo, joka heijastuu neljältä sivulta tuolta pylväässä olevan ympyrän sisältä. Olisi kiva katsella piemässä! 

Vaari ajaa ja Oko on mummon sylissä
tarkkana kuin porkkana!

Kun auto pysäköidään, täytyy käydä katselemassa
maisemia. Etukäpälät ovat ristissä kuin hienolla herralla konsanaan!

Nyt Oko alkaa olla "sinut" autossa matkustamisen kanssa. Välillä se nukkuu tyynyillään meidän keskellä, välillä seikkailee auton asunto-osassa leikkimässä leluillaan. Täytyy kohta hankkia sille valjaisiin turvavyökiinnike, jonka saisi kiinnitettyä turvavyöhön, ettei pojalle kävisi pahasti, jos joutuu jostain syystä nopeasti jarruttamaan. Näitä jarrutuksiahan täällä poronhoitoalueella saattaa tulla. 

Nyt emme juuri ole harjoituksia tehneet. Pakkanen paukkuu yli - 20 asteen, joten lenkitkin jäävät lyhyiksi. Toisaalta vieraiden kanssa Okolla aika sujuu niin rattoisasti, ettei poika juuri raatsi heistä erossa olla. Eilinen reissu väsytti Okoakin niin, että tänä aamuna köllöttelimme kaikki kauan, klo 10.15 heräsimme. Tosin illalla katselimme elokuvan, joka kesti lähes yhteen yöllä. Sen jälkeen Oko kävi pisulla, seuraavan kerran aamulla se herätti minut vähän jälkeen kuusi pissareissulle, sitten hieman yli kahdeksan ja sen jälkeen nukuimme vielä tuonne kymmeneen. Ja nyt on virtaa jälleen!

Huomenna viemme Sandran ja Timin taas lentokentälle ja he jatkavat matkaansa kotiin. Me jäämme tänne talven keskelle odottamaan kesää ja opettelemaan taluttimessa kulkua, ihmisten ja autojen ohittamista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti