Niitä näitä

Ei voi kuin ihmetellä, miten nopeasti "nyrkinkokoisesta" koiranpennusta kasvaa ja iso poika. Kun muistelen, miten pieni Oko oli, kun se haettiin Alatalon tilalta ja katselen poikaa nyt, niin kasvuvauhti on ollut hurja. Täytyy ihan nipistellä itseään, että muistaa pojan olevan vain 3,5 kuukautta vanha. Johtunee osin siitä, että edellinen koiramme (cockerspanieli) oli täysikasvuisena Okon kokoinen. Nyt ymmärsin myös, miksi Okon kuvan nähtyämme kuului klik, klik, klik. Kun katselen Nökön kuvaa (ekana) ja Okon kuvaa, niin kirsun ympärys on samanlainen, 

Nökö

Oko

molemmilla pojilla on valkoinen raita keskellä päätä, valkoinen rinta yms. Ja molemmat ovat pääväreiltään mustaa ja valkoista. Oko on vain hieman "jalostuneempi" versio Nököstä. Emme halunneet täysin lurppakorvaista koiraa, sillä Nökön korvia sai olla pesemässä alinomaa ja ne keräsivät kaikki liat ja pölyt maasta. Olemme myös tyytyväisiä siitä, että Okosta todenäköisesti tulee lyhytkarvainen isänsä perintönä. Lainaan tähän Meriken kuvia Fredy-isästä ja Siru-äidistä.

Fredy

 Siru ja aikaisempi pentue

Siru

Rakenteeltaan Oko on kuin Fredy, sillä on isänsä silmät, korvat ovat puolipystyt kuten Fredyllä, posket ovat Fredyn posket ja kirsun päällä on samanlainen valkoinen "albiinoluomi". Turkki muistuttaa tällä hetkellä Fredyn turkkia. Sirulta Oko on perinyt kapean valkoisen raidan ja kapean kauluksen, sekä mustat pilkut vasemman etujalan polvisukan ulkosyrjällä.  

Tänään olemme tehneet kolme suht pitkää lenkkiä lyhyiden pissireissujen lisäksi. Kävimme hakemassa postin ja olemme kaksi kertaa kiertäneet Etelärinne II:n. Etelärinteen reissuilla poika sai juoksennella vapaana ja sen kanssa leikittiin Rukkasrotalla ja kepillä. Oko muuten tuntee jo sanan keppi, vaari ja mummo ja tietää mitä ne tarkoittavat. Lenkkien jälkeen poika on ottanut sikeät lähes tunnin unet. 

Entisiä käskyjä on kerrattu tänäänkin. Lenkkien aikana opeteltiin ihmisten ohittamista ja autojen ym. härveleillä liikkuvien ohitsemme kulkemista istuen. Näissä jälkimmäisissä on kylläkin vielä hiomista. Välillä Oko malttaa kulkea hihnassa tosi hienosti, mutta välillä kun intoa on liikaa, sitä täytyy toppuutella. Mutta on se vain niiiiin mainio pakkaus! Tänään on tullut lisää aukkoja hampaistoon ja näyttää sille, että lurjuspurjusaika lähenee nopeasti. Voi sanoa, että Oko on jo sisäsiisti. Se herättää aamulla minut joskus kuuden tietämillä ja vaari vie sen pissalle. Sitten nukumme vielä klo 8 - 9:ään, jolloin se herättää minut uudelleen ja vaatii molempien rapsuttamista ja luklattelemista. Se venyttelee ja nauttii aivan selvästi näistä aamujen hellyyshetkistä. Niin, kukapa ei nauttisi!