Härdelliä höllätty

Olemme leikkineet paljon Okon kanssa ulkoilulenkeillämme. Ehkä siitä syystä sille on kehittynyt oikein "ramboiluinto" jossain vaiheessa lenkkiä. Nyt olemme parina päivänä vähentäneet ulkolelujen lenkillä pitämistä ja samalla myös lumikönteillä "palloilua". Luin jostakin, että paimenviettisillä tällaista "riehumista" kannattaisi olla vain 1 - 2 kertaa viikossa. Eilen illalla lelua ei ollut mukana eikä tänään tehdyillä lenkeillä. Ihan selvästi huomasi, että Oko kaipasi leikkimistä, se yritti itsekin etsiä suuhun sopivia lumikökkäreitä tiepuolista. Kun emme ole lähteneet tuollaiseen leikkiin mukaan, Oko on rauhoittunut ja lenkit ovat sujuneet "ramboilematta". Nyt Oko on tottunut myös Kuukkelin niihin tiloihin, missä koiria saa olla, eikä enää "itke" minun perääni samalla tavalla kuin aikaisemmin, kun lähdin ostoksille ja Oko jäi vaarin kanssa odottelemaan. Kun saisi vielä autojen kyttäämisen/jahtaamisen heti alkuunsa kitketyksi pois, niin hyvä olisi. 

Puremista olemme yrittäneet vähentää antamalla possunkorvia ja poronluita. Hampaat ovat vielä kesken vaihtumisen, joten vielä muutama viikko on yritettävä säästellä käsiään ja huonekalujen jalkoja. 

Tänään aamulla kiersimme pitemmän lenkin Kaunispään rinteellä ja päivällä kävimme postilenkin. Hienosti meni muuten, mutta nuo autot ovat niin maan perusteellisen mielenkiintoisia, myös moottorikelkat ..... Oko tykkää kerätä risuja ja kanniskella niitä suussaan lenkillä. Tänään postilenkillä se hiffasi, että jos risuja ei ole maassa, niin niitä on puussa. Lumivallin päälle vaan ja siitä kurkottamaan koivunoksia suuhunsa! Ei mikään tyhmä poika! Tänään myös kolme kertaa nostettiin jalkaa ihan reippaasti. Olen jo parina päivänä huomannut, että Okon tekee joissakin kohdin mieli nostaa jalkaa, mutta se on jäänyt pyörimiseksi ja yritykseksi. Pienempänä se nosteli jo jalkaansa usein, mutta hampaiden myötä paluu tyttöpissimiseen palasi. Nyt ollaan taas menossa kohti koiramiesten tapoja.

Muuten olemme sisällä kertailleet entisiä asioita, pelanneet palloa, piilottaneet kännykkää, leikkineet ja ottaneet päikkäreitä. Samaa tahtia kuin ennenkin. Vielä illalla teemme yhden pidemmän lenkin, jotta uni maittaisi. Pakkanenkin on ihan siedettävissä lukemissa. Laitan tähän vielä kuvan aurinkoisen päivän lenkiltämme, tänäänhän meillä on ollut tosi sakea lumipyry. Kuvassa taustalla Kaunispään aurinkoista rinnettä. Täällä alempana rinteellä mekin Okon kanssa köllöttelemme.