Oko 4 kuukautta

Meidän Oko-poikamme täytti tänään 4 kuukautta. Vaari otti valokuvia vinon pinon päivän kunniaksi. Oko on niin eläväinen, ettei kaikista kuvista ollut säilytettäväksi. Laitan tähän muutaman kuvan ja toisena päivänä lisää (en ole ehtinyt kaikkia käydä läpi). Ensimmäinen näistä kuvista on otettu ilman salamaa, siinä on keinovalon keltaisuutta, toiset kuvat on otettu salamalla. 

 Tässä juhlakalu ihmettelee,

miksi vaari pyörii ympärillä mustan laatikon kanssa.

 Lenkille lähdössä. Housujen kirjavat hapsut

lisääntyvät päivä päivältä.

Tuletkos leikkimään?

Tänään postilenkillä kävimme Okon kanssa moikkaamassa postin "mukavaa" rouvaa. Hän ihmetteli, miten paljon Oko on kasvanut. Oko oli tosi mielissään vieraan rouvan silittelyistä ja kehuista. 

Lenkkeilty on tänäänkin, mutta huomenna taitavat pidemmät lenkit jäädä väliin, sillä pakkasta on luvattu - 20 astetta. On pakko tyytyä pissalenkkeihin ja sisäleikkeihin. Sisällä on leikitty tänäänkin. Oko osaa jo mukavasti leikkiä yksin pallon kanssa. Se kuljettelee palloa käpälillään, ottaa välillä suuhunsa ja punaltaa päätään niin, että pallo lähtee livakasti lentoon. 

On myös opeteltu seisomaan ja kerrattu jo opittuja muita juttuja. Uutena asiana yriteltiin opetella tänäänkin kirjan oppien mukaan "tehokasta" ei-sanan tottelemisen opettamista. Ohjeen mukaan laitetaan astiaan pennun herkkuja (laitettiin nappuloita) ja sitten kuljetetaan pentua herkkujen ohi. Juuri kun pentu haistaa herkut ja yrittää lähteä niitä syömään, tätyy sanoa EI ja pyytää pentu istumaan ja palkita se vielä makeammalla herkulla (meillä savulihaa). Kun Oko hiffasi homman, se ei viitsinyt enää pyrkiä nappuloiden luokse, vaan kävi makaamaan niiden kohdalle ja odottamaan parempaa namipalaa. Emme päässeetkään sanomaan ei! Tämä koulutus ei todella onnistunut kirjan mukaan, Oko taisi pitää koko yritystä tyhmänä. Yritimme tätä myös tänään, mutta ihan yhtä huonolla tuloksella. 

Ulkona olemme leikkineet toissapäivänä, eilen ja tänään niin, että Oko on ollut vapaana ja vaari heittelee sille ulkolelua. Okohan juoksee lelun perässä ja jää odottamaan, että tulemme paikalle ja heitämme taas lelua eteenpäin. Toisinaan se juoksee lelu suussaan pari-kolmekymmentä metriä edellämme. Olen piiloutunut tienristeyksissä vallin taakse piiloon. Vaari kysyy Okolta "missä mummo". Oko ihmettelee hetken ja lähtee etsimään ja löytää minut vallin takaa ja saa namipalan. Tänään se ennakoi tilanteen ja jäi aina tienhaaran kohtaan seisomaan ja varmistamaan, ettei mummo pääse piiloon. Kyllä meitä nauratti! Viisas on tämä meidän pikku hurmurimme!

Okolle puskee uusia hampaita tyhjiin kohtaan ikeniä. Edestä sekä ylä- että alapuolelta on ainakin 4 hammasta uutta, yläpuolella heiluu piikkihampaan viereinen hammas toiselta puolelta ja toiselta puolelta se on jo lähtenyt. Alapuolelta heiluu pikkuhammas. Nyt on oltava tarkkana, ettei uusia hampaita pääse kasvamaan ennen kuin heiluvat hampaat ovat poissa. Olen yrittänyt totuttaa Okoa pikkuhiljaa koirien pitkään, kaksipuoliseen hammasharjaan. Tänään sain sillä jo muutaman kerran hangata molemmin puolin. Sen sijaan sormiharjoja se pyrkii pureskelemaan, vaikka antaa sormin hangata kutisevia ikeniään, mitä nyt välillä haluaisi puraista sormen poikki .....

Tänään Oko taas oksensi. Jossain vaiheessa se alkoi köhiä, mutta se meni ohitse. Sitten, kun se oli syönyt iltaruokansa ja käynyt ulkona pissalla, se sisään tullessa oksensi tuulikaapin matolle syömänsä nappulat (mummo sai mattopyykkiä). Yritin katsoa, mikä roska siellä oli, mutta en voinut kovin kauan oksennusta tonkia, koska oli kiire korjata se matolta pois. Jotain siellä kuitenkin oli, sillä Oko ei ole kipeän tuntuinen. Jonkin ajan päästä Oko sai vähän lisää ruokaa ja possunkorvan. Ne maistuivat. Liekö sitten tämä ollut syynä, että Oko hetken päästä pissasi lattialle ensin toiselle puolelle nojatuolia ja sitten siirtyi nojatuolin toiselle puolelle ja teki sinne loput pissat, vaikka me emme yrittäneet sitä edes estellä (olisi voinut rauhassa lorotella kaikki samaan kohtaan). Toisaalta saattoi olla myös syynä se, että edellisestä ulkona käynnistä oli kulunut jo tunti. Okohan on ollut todella siisti, mutta nyt sattui jonkinlainen "mielenhäiriö".

Mitattiin Oko nyt illalla. Se painoi 14 kg eli ei ole lihonut edellisestä mittauksesta kuin 200 grammaa. Se on aika vähän. Minustakin Oko on hoikistunut, lieneekö syynä sitten leudot säät ja pidemmät ulkolenkit. Tai sitten asia johtuu hampaista, ikävää syödä, jos ikenet ovat kipeät. 

Että tällainen juhlapäivä täällä. Mutta pidot paranevat iltaa myöten. Nyt on lettutaikina turpoamassa ja kohta herkuttelemme ohukaisilla. Okokin saa pienenpienen palan lettua hillolla.