Oko on eilen ja tänään ollut oikea mouruaja. Se inisee ja vikisee ja mouruaa. Luulen, että se johtuu hampaista ja ikenien kutiamisesta. Tänään kävimme Ivalossa. Minä menin ensin kauppaan ja koko matkan kuulin, kun Oko ulvoi eli itki perääni. Kun Jorma meni kauppaan, vein pojan jo hieman kauemmaksi lumivallin päältä "mualimmoo ihmettelemään", sieltä se nappasi jotain lumikasasta. En ole varmaa oliko se paperia vai muovia. Kunnes sain sen lumikasan päältä alas ja pääsin avaamaan sen suuta, se oli jo niellyt "sen jonkun". Oko tietää (kai), ettei saisi napsia ulkoa mitään, sillä sille tulee niin maan perusteellisen kiire nieleskellä suuhunsa saamat roskat yms. Onneksi se ei enää nieleskele tupakantumppeja, vaan sylkee ne heti pois tai ei ota ollenkaan suuhunsa. Nyt odotellaan, tuleeko aamulla oksennus vai ei. Yleensähän Oko on oksentanut kaikki "epämääräiset" pois. Huolestuttaa kuitenkin. Oko on kuitenkin ollut tähän asti entisellään, ei vaikuta kipeältä, vaan on oma topakka itsensä.
Oko on jo omaksunut paikkansa autoa ajettaessa. Se istuu tai nukkuu nätisti tyynyjen päällä meidän penkkiemme välissä. Huvittaa aina, kun tulemme takaisin ja Oko huomaa, että olemme kotona, sille tulee niin kiire päästä sisälle, vaikka muulloin se vetkuttelee rappusilla.
Kävimme Ivalosta tultuamme kävelemässä pisimmän yhtämittaisen lenkin, mitä poika on tähän mennessä kävellyt. Kiersimme Kaunispään Etelärinne II:n ja tulimme sieltä Nesteelle ja kotiin. Kovasti emme peuhanneet lenkillä, ettei poika olisi väsynyt liikaa. Hyvin kuitenkin uni maittoi lenkin päälle. Ja sen jälkeen kanankoipi (vain lihat, luita emme antaneet) nappuloiden lisäksi.
Viikonlopuksi on luvattu tosi lauhaa säätä, noin - 3 astetta. Silloin täytyy viettää Okon kanssa laatuaikaa ulkona ja käydä välillä ottamassa nokkaunet ja murua rinnan alle.
Eipä tässä tänään tämän kummempia. Oko otti iltatorkut Jorman kainalossa makuuhuoneessa ja nyt tuntuu virtaa olevan vaikka toisille jakaa. Ja mouruamista ..... hih!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti