Sisällä on leikitty ja kertailtu asioita. Älypelin suhteen Oko on kehittynyt. Pienempänä se siirteli innoissaan älypelin luukkuja raapien niitä etutassuillaan auki. Nyt niitä siirrellään nätisti kuonolla ja siirrytään puolelta toiselle, jos luukku ei muuten siirry. Aika fiksu otus! Nahkaluuta on purtu ja ainakin yksi hammas heiluu vielä edessä alhaalla. Vaari sai aamuleikissä napatuksi ylhäältä edestä kulmahampaan vierestä hampaan pois tänä aamuna. Ja sehän piti tietysti kuvata. Eikö olekin yllättävän pitkät juuret näissä muuten pikkuruisissa hampaissa?
Oko on kuluttanut aikaa myös katselemalla sohvalta ikkunasta lintujen touhuja lintulaudalla. Niitä on kiva seurata ja välillä vähän inistäkin.
Onkohan Okolle tulossa lurjusaika? Se on alkanut iltaisin murahtaa/haukahtaa kun menemme pimeällä ulos. Tämä alkoi viime viikolla, kun pimeällä pihamaalla tupsahti naapurin hiihtäjäpoika eteen. Sen jälkeen on pitänyt aina pimeällä vähän varmuuden vuoksi murahdella heti, kun ovesta menemme ulos. Lisäksi D-talossa tehtiin remonttia ja ne mokomat puhuivat vanhoja komeroita peräkärriin mättäessään ruotsia. Eihän "svenska-talar-bättre-folke" ole oikein Okon mieleen, kun on Savon ja Karjalan mailla syntynyt. Niille piti pitää oikein kunnon haukkukonsertti. Toisaalta Fredy-isähän on maahanmuuttaja Ruotsista. Olisiko sittenkin ollut sielujen sympatiaa, kun kuuli "ruåttia". No, täällä Inarissa on opittava puhumaan h:n päältä ja tietysti haukkumaankin ....
Ylimääräisiä höyryjä on päästelty kiulun kanssa. Tämä on sitä ramboleikkiä, jota Oko saa harrastaa vain silloin, kun kummallakaan puolella huoneistoamme ei ole muita asukkaita. Vauhti on nimittäin kovaa ja äänen kaikki värisävyt ja korkeudet ovat tuolloin käytössä. Tässä eilisestä ramboilusta vielä yksi kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti