Oko on nähtävästi japanilaisten mielestä nätti koira. Olemme joutuneet poseeraamaan kameroiden edessä, kun ovat kohteliaasti pyytäneet lupaa ja sitten kuvanneet Okoa. Samoin ne haluavat rapsutella sitä. Tänäänkin useampi halusi taputella Okoa ja siitäkös Oko oli mielissään, pylly pyöri ja ihastunutta vikinää purkautui suusta.
Eilen kävelimme jo ennestään tutut reitit, samoin tänään. Juuri äsken tulimme iltalenkiltä. On ollutkin niin leppoisat ulkoilusäät. Tänään iltalenkillä tuli hieman ongelmia, sillä poika tykkäsi kovasti tarpoa hangessa ja etsiä "uusia maisemia". Vaarin oli mentävä umpihankeen hakemaan se, sillä Oko olisi touhunnut siellä vain omiaan. Siitä on niin jännää olla isoa poikaa.
Eilen tapasimme lenkillä beaglen, jonka olemme usein nähneet Kuukkelin pihassa sidottuna tolppaan, kun sen emäntä on ollut ostoksilla. Meistä tuo koira on ollut aina kiukkuisen tai vihaisen näköinen naamaltaan, emmekä ole sitä menneet taputtelemaan. Nyt se olisi halunnut tulla nuuhkimaan Okoa, mutta emme vielä antaneet. Sen emäntä kehui, että "Wagner on niin kiltti ja tykkää koiranpennuista". Hups, hups, minun oli vaikea pidättää hekotustani, sillä olipa koira saanut "omannäköisensä" nimen. Se on todella kuin sarjakuvan Wagner! Nyt se on saanut meiltä lempinimen "Vihainen Wagner".
Huomenna Oko täyttää 4 kk. Ei uskoisi, sillä sehän on jo ihan koiran kokoinen. Eiköhän poika vielä tuosta jonkin verran kasva korkeutta ja ainakin rotevoituu aikaa myöten. Olemme antaneet jonkin aikaa sille vain 3 kertaa päivässä ruuan, mutta silti Oko saattaa jättää osan syömättä. Nähtävästi se osaa itse päättää, minkä verran syö, vaikka pienempänä se oikein ahmimalla ahmi kuppinsa tyhjäksi. Tai sitten se on hoksannut, ettei ruoka lopukaan kesken. Jonkin verran olen nyt havainnut nirsoilua liotettuja nappuloita kohtaan, joukkoon täytyy aina laittaa jotain houkutinta, jotta maistuisi paremmalta. Oko on mielestäni myös kadottanut vauva-ajan pyöreyttä, se ei ole missään tapauksessa enää laiha eikä lihava, vaan "sopiva". Täytynee siirtyä vähitellen kuiviin nappuloihin. Pentunappulat loppuvat kohta ja on etsittävä tietoa, vieläkö niitä täytyisi ostaa tai kysyttävä neuvoa eläinlääkäriltä, Okollehan on tilattava taas aika rabies-rokotusta varten.
Tänään poika teki mummon kamerasta entisen. Kun tulimme ulkoa, laitoin kameran keittön pöydälle. Ja kun selkäni käänsin, Oko oli napannut kameran remmistä kiinni ja koko komeus levisi lattialle. Jorma liimaili sitä, mutta en ole varma saanko siitä kuvia enää ulos. Jos en, on vaarin hommia ottaa Okosta neljän kuukauden kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti