Mielenhäiriökö?

Oko on tänään harvinaisen hyvin totellut ei-kieltoa. Mielenhäiriökö vai onko poika sisäistänyt asian? Toivotaan, että vähitellen sisäistää sen ihan totaalisesti. Tänään Oko ei ole hypännyt kertaakaan minun puoleltani kurkkimaan pöydälle, vaarin puolelta pari kertaa, mutta joutui heti minuutiksi veräjän taakse. Iltaruuan saimme syödä ihan rauhassa, poika ei edes käynyt kääntymässä pöydän ääressä. Sen sijaan parina päivänä Oko on ämpyillyt valjaiden tai pannan laittamisessa. Ehkä se ajattelee, että "hanttiin panen, vaikka haluankin ulos". Okohan on innokas olemaan ulkona, eikä - 10 asteen pakkanen tuota enää sille kuin pelkkää iloa! Olemme tänäänkin kiertäneen kolme kertaa Suopunkitien lenkin sekä käyneet postissa. Postissa käydessä jompi kumpi meistä on ollut Okon kanssa Kuukkelin sisällä alarappusilla. Kun toinen sitten lähtee hakemaan postia tai käymään kaupassa, poika päästää itkut, mutta asettuu namipaloilla kiltisti. Kiltisti ja kiltisti, kiinni on pidettävä, muuten poika porhaltaa etsimään parasta suuhun pantavaa Kuukkelin lihaosastolta! Oikeastaan nämä reissut ovat "kasvattavia", Oko oppii näkemään paljon ihmisiä ja onhan ympäristökin erilainen kuin kotona tai autossa. 

Okolla näyttäisi olevan lahjoja risusavottaan. Se kerää mielellään suuhunsa nipun pyörätielle pudonneita ohuita koivunoksia ja häntä heiluen kanniskelee niitä suussaan. Olenkin nauranut vaarille, että Oko harjoittelee oksien keräämistä kesän nuotiotulia varten. Me pääsemme sitten helpolla, sanotaan pojalle vain, että "hae risuja". Huvittavinta on se, että Oko ei kunnolla hoksaa katuvalojen oksista heijastavia varjoja hangella. Se luulee, että ne ovat oikeita risuja ja kuono lumessa yrittää ottaa niitä suuhunsa. Eihän se onnistu!

Entisiä asioita on harjoiteltu, samoin ihmisten ja autojen ohittamista ja taluttimessa vetämättä kulkemista. Nyt äskeisellä lenkillä se onnistui hienosti. Uusina asioina vaari on opettanut Okoa etsimään kännykkäänsä. Yllättävän hyvin Oko asian hoksasi. Jorma pyytää poikaa olemaan paikallaan, käy piilottamassa kännykkänsä jonnekin makuuhuoneessa ja laittaa kännykän päälle namipalan. Sitten sanoo Okolle "hae kännykkä" ja poika tekee työtä käskettyä. Kun tätä harjoitellaan vielä pari päivää, voidaan jättää namipala pois ja pyytää hakemaan pelkkä kännykkä. Tosin Oko ei tuo kännykkää Jormalle, eikä sitä uskalla siltä vielä odottaakaan, sillä tuloksena olisi vain rikkoutunut kännykkä. Minä olen opettanut pojalle "etsi"-toimintoa. Pyydän Okon pysymään paikalla ja käyn piilottamassa namipaljoja makuuhuoneeseen, pöydän jalkojen taakse, eteisen nurkan taakse tms. Sitten tulen Okon luo, annan sille makupalan ja sanon "etsi". Aikaisemmin laitoin makupalat aina samoihin paikkoihin ja Oko oppi etsimään niitä juuri sieltä. Tänään yritin laittaa nameja eri paikkoihin olohuoneessa, Oko näki asian, eikä malttanutkaan pysyä paikoillaan vaan kävi napsimassa namit, joten leikki oli tältä päivältä lopetettava kesken. 

Mitenkähän saisin pojan opetettua seisomaan käskyllä "seiso". Oko kun tykkää istua tai sitten se makaa maassa mahallaan tai kyljellään. Olisi tosi hienoa, jos se eläinlääkärissä ollessa seisoisi paikallaan. Se tuntuu kylläkin olevan tällä hetkellä vain haave, niin vilkas poika on ollut "ellien" luona. Kirjassa kyllä neuvotaan, miten homma pitäisi tehdä, mutta en vielä ole onnistunut asiassa. Mutta kyllä se siitä!

Okon päälaelle on tullut lisää ruskeita karvoja, ne ovat jo selvästi erottumassa, samoin valkoisesta kauluksesta häntään päin on mustien karvojen sekaan kasvanut valkeita karvoja. Aika jännän näköinen se on, mutta tuskin valokuvista vielä erottuu. Kuvat eivät keinovalossa otettuna näytä ihan oikein värejään.